En olisi koskaan uskonut päätyväni plastikkakirurgin vastaanotolle, mutta eilen se tapahtui. Oikein mukava mies. Hän ihmetteli, mitä teen Espanjassa ja kun kun puolisoni kanssa kerroimme tavanneemme Camino Santiagolla, selvisi, että myös tämä plastikkakirurgi käy vaeltamassa siellä! Hyvä tyyppi siis! Hän mittasi ja valokuvasi rintani ja kertoi tarkkaan, mitä tulee tapahtumaan. Rinnan poiston jälkeen samassa leikkauksessa tilalle laitetaan väliaikainen proteesi, pallo, jota vähitellen haavan paranemisen myötä täytetään nesteellä. 6 - 8 kuukauden kuluttua tilalle vaihdetaan toisessa leikkauksessa pysyvä silikoniproteesi, joka kuulemma kestää yleensä noin 15 - 20 vuotta, jonka jälkeen se pitää vaihtaa. Omaa kudostani ei voida käyttää, koska minussa ei ole tarpeeksi materiaalia. Lääkäri ihmetteli positiivista asennettani. Vastasin, että olen etuoikeutettu päästessäni hoitoon, sillä Afrikassa asuessani olen nähnyt paljon pahempaakin. Nyt on kaikki valmista ensi viikon leikkausta varten ja odottelen tällä viikolla soittoa, minä päivänä menen sairaalaan.

Viikonloppuna puolisoni ollessa töissä luin "Anticancer. A Way of Life" -kirjan (en tiedä, onko suomennettu). Terveellisen ruokavalion, liikunnan ja tupakoimattomuuden osuus syövän ehkäisyssä olikin minulle ammattini puolesta tuttua asiaa, mutta sain vahvistuksen epäilyilleni psyykkisen puolen vahvasta osuudesta. Syöpä ei kehity hetkessä, mutta esim. minun tapauksessani rinnassa ollut kysta on vuoden aikana muuttunut pahanlaatuiseksi kasvaimeksi. Kuluneen vuoden aikana olen kantanut paljon huolta vanhempieni sairastelusta Suomessa. Sen vuoksi vietin viime kesänä lähes neljä kuukautta Suomessa ja joulun aikaan taas kuukauden. Olinpa sitten Suomessa tai Espanjassa, koko ajan oli tunne, että olen väärässä maassa. Tiedän, ettei se ole ainoa syy. Kuluneet 12 vuotta ulkomailla eivät ole kaikilta osin olleet helppoa aikaa. Toivon kuitenkin, että nyt osaisin hyödyntää kokemuksiani vaikeista tilanteista selviämisessä tässä taistelussa.