Täällä Espanjassa rintasyöpäpotilaita seurataan puolivuosittain. Itse asiassa olin onkologilla viimeksi heinäkuussa, mutta se oli ylimääräinen kerta, kun keväällä yksi lääke jätettiin pois ja onkologini halusi varmistaa, etteivät hormoniarvoni olleet nousseet lääkkeen poisjätön vuoksi. Joka kerta onkologini tutkii kaulan ja kainaloiden imusolmukkeet sekä kuuntelee keuhkot ja sydämen. Sain lähetteet verikokeisiin ja densiometriaan eli luuntiheyden mittaukseen, koska lääkitykseni voi aiheuttaa osteoporoosia. Toivottavasti ei aiheuta, sillä keväällä polvessa todettu nivelrikko on jo ihan tarpeeksi kurja vaiva ja lopetti juoksuharrastukseni. 

Menin lääkärin vastaanotolle valkoiset puuvillahanskat kädessä, sillä rakot olivat alkaneet puhjeta, enkä halua saada niihin mitään tulehdusta. Onkologini lähetti minut ihotautilääkärin vastaanotolle, jonne pääsinkin onnekseni saman tien! Olin tehnyt oikean diagnoosin ja enterorokosta oli kyse. Lääkäri tutki ja otti valokuvia ihovaurioista. Hän sanoi, että taudin pitäisi parantua itsestään parissa viikossa ja ihovaurioiden parantua, mutta jos niin ei käy minun pitää palata vastaanotolle. Hän määräsi antibiootti-kortisonivoidetta kahdesti päivässä käsiin ja jalkoihin, jotteivat rakkulat tulehdu. Tauti voi kuulemma tarttua niin kauan kuin rakkuloita on olemassa eli esim. joogatunneille en voi vielä mennä. Väsymykseni kyllä ilmoittaakin, että on syytä levätä. Tänäänkin nukuin melkein kahden tunnin päiväunet!

Ensi maanantaina menen onkologin ja aiemmin hematologin lähettämiin verikokeisiin. 2.10. minulla on "intensiivipäivä" sairaalassa, sillä minulla on samana päivänä hematologin ja gastroenterologin vastaanotot sekä densiometria. 9.10 menen silmälääkärille, jossa en ole käynyt vuosiin ja haluan varmistaa, etteivät syöpähoidot ole vaurioittaneet silmiäni. 18.10. menen uudestaan onkologin vastaanotolle hakemaan tuloksia. Kaikkien näiden lääkäreiden ja tutkimusten keskellä, vaikka välillä väsynkin, tunnen oloni kuitenkin turvalliseksi, kun vointiani seurataan tarkkaan.