Aurinkorannikon kolmivuotinen sosiaalityön hanke saatiin kunnialla päätökseen ja loppuseminaari pidettiin 31.5.2023. Työ jatkuu kuitenkin osana Suomen Merimieskirkon ulkomailla tehtävää sosiaalityötä. Aloin kirjoittaa blogia, koska kirjoittaminen teki hyvää. Tässä työssä joudun jatkuvasti kirjoittamaan niin paljon, että koen tämän blogin jo vähän kuin taakkana. Olen myös tämän työn ja Fuengirolan tiiviissä suomalaisyhteisössä elämisen myötä tullut todella tarkaksi omasta yksityisyydestäni. Eroaisin jo koko sosiaalisesta mediastakin, jos se työni puolesta olisi mahdollista. Haluan toivottaa kaikille lukijoille hyvää kesää ja Jumalan siunausta elämänne poluille!

Työrintamalle kuuluu oikein hyvää. Rahoitus työllemme jatkuu ainakin tämän vuoden loppuun. Työtämme arvostetaan ja saimme maaliskuun alusta Fuengirolan kaupungilta käyttöömme kauniit ja rauhalliset toimistotyötilat. Työparillani ja minulla on kummallakin oma työhuone, joten nyt sekä asiakas- että toimistotyötä saa tehdä rauhassa. Toimistolle on mukava kolmen kilometrin kävelymatka suuntaansa eli tulee liikuttuakin samalla. Asiakasmäärät ovat koko ajan suuria ja sen lisäksi kokoamme hankkeen loppuraporttia. Hankkeen loppuseminaari järjestetään toukokuun lopussa. Työ jatkuu kuitenkin siis myös sen jälkeen. Huhtikuussa pääsemme käymään Suomessa Merimieskirkon koko henkilökunnan koulutuspäivillä. Minusta on aina mahtavaa tavata työtovereita ympäri Eurooppaa. 

Ensi viikolla on taas vuosittaisen syöpäkontrollin aika: verikokeita, magneettikuva, gynekologi ja vielä tulosten valmistuttua onkologi. Se jännittää aina. Viime vuonna onkologi lupaili, että mikäli kaikki olisi nyt kunnossa, saisin vihdoinkin kahdeksan vuoden jälkeen lopettaa hormoniestolääkityksen. Toivon todella sitä. Tunnen itseni ainakin ihan terveeksi, kun jaksan töiden lisäksi vapaa-ajalla pyöräillä ja vaellella lähivuorilla. Nautitaan keväästä!

Jouluviikko oli ennätysmäisen kiireinen - yli sata asiakaskontaktia! Minulla ei ole nyt välipäivinäkään lomaa ja puhelin soi todella paljon. Suomalaisten suuri määrä Aurinkorannikolla tuntuu työssä. Ihmisiä on sairaaloissa ja laitoksissa, joista viranomaiset soittelevat. Soittoja tulee myös Suomen suunnasta omaisilta ja viranomaisilta. Yhteydenotot voivat koskea kaikkea pyyhkeiden vaihdosta hotelleissa äkillisiin kuolemantapauksiin ja kaikkea siltä väliltä kahdella kielellä. Työparini on ansaitulla joululomalla, joten työ ei nyt jakaudu kahden kesken. 

Emme saaneet työlle anomaamme rahoitusta, mutta työtä voi kuulemma toistaiseksi jatkaa. Rahoittaja haluaa, että hanke päätetään ensin kesään 2023 mennessä ja arvioi sen jälkeen jatkon. Keväällä on tiedossa paljon töitä hankkeen päättämisen kanssa. Töitä on siis ainakin toukokuun loppuun asti. Sen jälkeinen aika on kaikki vielä avoinna. Kevään kuluessa yksityiskohdat varmaankin selviävät ja sen perusteella voin itsekin tehdä päätöksiä jatkosta. Kuten viime päivityksessä kirjotin sekä työn jatkumisella että loppumisella on sekä hyviä että huonoja puolia. Joka tapauksessa kyse on vain työstä. Tulevaisuus on nyt niin sanotusti "Korkeemmas käres".  Tämän sota- ja pandemiavuoden jälkeen haluan toivoa kaikille vuoden vaihtuessa rauhaa ja terveyttä! 

Sain ystäväni viikon vierailulle syyskuussa ja hän puhui minulle omasta kokemuksestaan levon ja työn rajaamisen tärkeydestä. Seuraavaksi alkoi vaivata lonkka ja koko ajan väsytti. Menin omalääkärille ja ainakin yksi syy väsymykseen oli, että ferritiini oli taas alle raja-arvojen eli rautavarastot tyhjillään, vaikka hemoglobiini on normaali. Minulla on jo kerran ennenkin ollut tämä vaiva syövän jälkeen. Epäilen senkin liittyvän tuohon hormoniestolääkitykseen. No ei kun rautaa purkista terveellisen ruoan lisäksi. Lonkan röntgenkuvassa löytyi vain normaalia iänmukaista kulumaa ja lääkäri epäili bursiittia eli lonkan limapussin tulehdusta. Fysioterapeuttini kuitenkin sanoi, että kipu on väärässä paikassa ja epäilee, että kipu johtuu liiasta istumisesta tietokoneen äärellä ja suositteli mieluummin vapaa-ajalla kävelyä kuin pyöräilyä. Pyöräillessä kun olen myös istuvassa asennossa.

Vajaa pari viikkoa sitten matkustin junalla kotiin Madridiin tuulettumaan ja osallistumaan mieheni kanssa ystäviemme häihin. En ollutkaan käynyt Madridissa heinäkuun jälkeen ja teki hyvää päästä pois työympyröistä. Fuengirolassa oleminen tarkoittaa minulle töissä olemista, vaikka työajan ulkopuolella en juuri liikukaan ihmisten ilmoilla. No nyt, kun osallistuin isoon juhlatilaisuuteen, sain sieltä koronatartunnan. Sairastuin, kun palasin Fuengirolaan. Olen onneksi selvinnyt lievin oirein, mutta terveellistä pakkolepoa kotona joka tapauksessa. 

Työasioista sen verran, että kuten viimeksi kirjoitin, joulukuussa selviää saammeko työlle jatkorahoitusta. Tällä hetkellä työsopimukseni on voimassa ensi vuoden toukokuun loppuun. Tämä on asia, joka tottakai mietityttää. Välillä on päiviä, kun toivon, että rahoitus saadaan ja sitten taas niitä, kun toivon, että toivottavasti rahoitusta ei saada ja minun ei tarvitse miettiä, haluanko jatkaa. Tässä työssä ja asumisjärjestelyssä (Fuengirola/Madrid) on sekä hyvät että huonot puolensa. Kirjoittamisen ilon huomaan kadonneen, koska joudun työssäni kirjoittamaan niin paljon. No kirjoitan tännekin viimeistään sitten, kun tiedetään, jatkuvatko työt vai onko aika kääntää jälleen uusi sivu elämässä. 

Fuengirola ja "suomikupla" ovat myös yllättäneet. Valitsin heti alussa linjan, että olen täällä töissä ja lomani vietän muualla. Olen tyytyväinen valintaani ja aion jatkaa samalla linjalla. Tietynlainen puolueettomuus ja ulkopuolisuus auttavat minua jaksamaan täällä. Olen tässä yli 80000 asukkaan tiiviisti rakennetussa turistikaupungissa asuessani todennut, että olen pohjimmiltani pikkukaupungin tyttö. Meri on ihana, mutta kaipaan luontoa ympärilleni. Madridissahan asuin vuorilla keskellä luontoa. Hyvä puoli on se, etten tarvitse autoa, vaan joka paikkaan voi kävellä tai käyttää hyvin toimivaa julkistaa liikennettä. Viime viikkojen helleaallon aikana olen taas todennut, miten kostea kuumuus ottaa ihan eri lailla voimille kuin esimerkiksi 20 vuotta sittenTansaniassa asuessani. Silloin olin nuori, eikä minulla ollut rintasyövän jälkeistä hormoniestolääkitystä kuumine aaltoineen. 

Huhtikuun pääsiäisloma Suomessa oli ihana. Sen jälkeen minulla on ollut sekä suomalaisia että espanjalaisia vieraita. Kävin myös mieheni kanssa Sevillassa ystävien häissä. Edessäni on vielä neljän viikon työrupeama ennen yhteistä kesälomaa Suomessa. Loma ja irtiotto täältä tekee hyvää. Olemme jo nyt yhdessä päättäneet, että erakoidumme loman ajaksi mökille. Tämä työn sosiaalisuuden määrä koettelee jaksamistani. Syksyllä on tulossa lisää vieraita ja myös ympäri Eurooppaa työskentelevät kollegamme tulevat tänne koulutuspäiville. Toivotan kaikille rauhallista juhannusta ja rentouttavaa kesää!

Nyt työrintamallakin on helpottanut. Sain todella hyvän työparin tammikuussa ja yhteistyömme sujuu oikein mallikkaasti. Meillä on myös työtila ja tämän vuoden tavoitteena on osoittaa hankkeen tarpeellisuus ja toivottavasti saada jatkorahoitus Aurinkorannikolla tehtävälle sosiaalityölle. Asiakastyön, yhteistyöverkoston ja tiedottamisen lisäksi on kyselty palautteita suomeksi ja espanjaksi, tehty tuloksellisuusraporttia ja avustusanomuksia. Joulukuun Excel-kurssin jälkeen tammikuussa oli vuorossa pakollinen espanjalainen 56 tunnin ajankäytön ja stressinhallinnan kurssi, joka aiheutti enemmän stressiä kuin helpotti sitä. Viime viikolla suoritin vuosittaisen espanjalaisen työsuojelukurssin ja huomenna on vuorossa ensiapukoulutusta. Helmikuussa olin muutaman päivän Hampurin merimieskirkolla kriisikoulutuksessa. Esimiehemmekin vierailivat täällä maaliskuun alussa. Nyt kun koronarajoitukset on purettu julkisten sisätilojen maskipakkoa lukuunottamatta työkin on liikkuvampaa kuin tähän asti. 

Äitini viihtyi täällä joulun ympärillä lähes kolme kuukautta, mutta minä en ehtinyt lomailla. Nyt on pieni pääsiäisloma tiedossa, kun ensi viikolla lennän Suomeen. Pääsiäisen jälkeen Merimieskirkon henkilökunta kokoontuu koulutuspäiville eli on hienoa saada vihdoinkin tavata kaikki työtoverit kasvokkain. Mukavaa kevään odotusta!

Syksy on ollut hengästyttävän kiireinen. Tämä kolmivuotinen hanke alkaa olla kohta puolivälissä. Työn tarve on tullut todistetuksi ja saan loppiaisen jälkeen osa-aikaisen työparin jakamaan työtaakkaa ensi vuodeksi. Alkavan vuoden lopussa selviää varmaankin jatkuuko tämä hanke. Lokakuisen päivityksen jälkeen asiakaskontakteja on ollut koko ajan reilusti yli 200 kuukaudessa, yhteistyötä on tehty eri tahojen kanssa ja toiminnasta tiedotettu eri areenoilla. Lähiesimieheni pääsi vihdoinkin vierailemaan täällä marraskuun alussa. Nyt alkaa olla sellainen tunne, että en ole yksin tässä hankkeessa. 

Aivan ylimääräisenä taakkaana nyt joulukuussa espanjalaisen lain täyttämiseksi minun pitää vielä suorittaa Excel-kurssi espanjaksi, jonka laajuus on 56 tuntia, joista vähintään 14 tuntia pitää olla on line -tilassa tekemässä tehtäviä! Kurssi koostuu 12 kokonaisuudesta ja kuudesta kokeesta. Kaikki pitää olla suoritettuna 30.12. mennessä. Tuntimäärähän on puolitoista työviikkoa aivan yllättäen joulun alla muiden töiden lisäksi. Keväällä suoritin työsuojelukurssin, jonka luulin riittävän tämän vuoden lakisääteiseksi koulutukseksi, mutta se laskettiinkin viime vuodelle, kun hanke vasta alkoi. Se oli paljon suppeampi. Olen onneksi saanut jo kaksi kolmasosaa kurssista suoritettua, mutta sanasto on sellaista, ettei edes paikallinen mieheni ymmärrä sitä...Minut hyvin tuntevat sitäpaitsi tietävät, että kaikki tietokoneisiin tai puhelimiin liittyvä ei kuulu vahvuuksiini tai kiinnostuksen kohteisiini, vaan kuuluvat osastoon pakkopullaa. 

Saimme täällä Espanjassa joululahjaksi taas maskipakon ulkotiloissakin. Odotan kolmannen rokotusajan saamista. Influenssarokotuksen sentään sain jo. Alkavalle vuodelle toivon ennen kaikkea terveyttä kaikille sekä työparin myötä helpotusta työtaakkaan. Rauhallista joulun aikaa ja siunausta vuodelle 2022!

Syyskuun alussa palasin työpaikalle Fuengirolaan. Se tuntui aivan eri paikalta kuin ennen kesää. Ihmisiä oli joka puolella paljon, koska turistikausi oli vielä täysillä käynnissä. Koronarajoitukset sisätilojen maskipakkoa lukuunottamatta olivat poistuneet. Asiaskasvirta oli kuin hyökyaalto, koska paikalliset viranomaiset olivat kesäloman aikana säilöneet muutamia hankalia tapauksia. Syyskuussa minulla oli myös työreissu Hampuriin, jossa tapasin vihdoinkin tiimin, johon organisatorisesti kuulun sekä pääsin tutustumaan elämäni toiseen Merimieskirkkoon Vuosaaren jälkeen. Tiimin kanssa vietimme virkistyspäivää upeassa Helgolandin saaressa Pohjanmerellä. Ehdin myös tutustua vähän Hampuriin viikonlopun aikana. Merimieskirkon puheenjohtajisto vieraili pitkän viikonlopun Fuengirolassa eli he olivat ensimmäiset edustajat, jotka tulivat tutustumaan hankkeeseen. Sain pitää myös suomalaista ystävääni kodissani vieraanani hänen pyhiinvaellusreissullaan Espanjassa.

Syyskuussa oli  vuorossa taas rintasyöpäkontrolli, joka piti tällä kertaa sisällään vain verikokeet Fuengirolassa ja onkologin puhelinsoiton Madridista. Kaikki verikoearvot ovat kunnossa, jopa kolesteroli on laskenut kesän aikana. Nyt ei tarvitse miettiä lääkityksen aloittamista. Syön Anastrozol-lääkitystä tammikuulle, sitten pidän kolmen kuukauden tauon ja maaliskuussa syövän 7-vuotiskontrollissa ovat vuorossa taas rinnan magneettikuva, luuntiheysmittaus ja verikokeet. 

Lokakuu on alkanut toisella työreissulla tällä kertaa Merimieskirkon Euroopan sosiaalityön koulutuspäiville Ateenaan. Tapasin vihdoinkin kaikki sosiaalikuraattorikollegani ja sen myötä tunnen nyt todella kuuluvani joukkoon. Etäyhteydet eivät ainakaan minulle olleet tätä kokemusta antaneet. Pääsin tutustumaan jo kolmanteen Merimieskirkkoon parin kuukauden sisällä viraillessani Ateenan toimipisteessä. Malagasta ei ole suoria lentoja Ateenaan, joten matkustin ensin kotiin Madridiin, jossa en ole käynyt toukokuun jälkeen. Mieheni lähti mukaan ja yhdistin tähän matkaan muutaman vapaapäivän ja saimme tutustua Ateenaan. Nyt voi siis kaksi rokotusta saatuaan matkustaa, mutta eri maat vaativat erilaisia lomakkeita täytettäväksi maahantultaessa. Nyt tuntuu, että viime vuosi oli koronapandemian vuoksi harvinaisen rauhallinen uuteen normaaliin verrattuna. Kaikki merkit viittaavat siihen, että suomalaiset ovat palaamassa Aurinkorannikolle ainakin yhtä suuressa määrin kuin ennen pandemiaa eli se tietää sitä, että töitä riittää ja jaksamisesta on pidettävä hyvää huolta.

Töitä on ollut paljon. Suomen Merimieskirkon Aurinkorannikon sosiaalityön hanke on osoittautunut tarpeelliseksi ja se on löydetty sekä suomalaisten että paikallisten toimijoiden keskuudessa. Vastapainoksi pyöräilemme lähikylissä, joogaan ja lueskelen. Aurinkorannikon seurakuntakodilla on hyvä kirjasto ja seuraan Espanjan uutisia paikallisista lehdistä. Huomaan, että nautin yksinolosta enemmän kuin koskaan ennen sosiaalisen työni vastapainoksi. Vapaa-aikana en jaksa puhua puhelimessa, istua koneella tai surffata sosiaalisessa mediassa. Ne kuuluvat työhön. Edessä on odotettu kesäloma kohta vuoden työrupeaman jälkeen kesämökillä Suomessa. Elokuussa teen Suomessa myös töitä. Merimieskirkon kesäjuhlat järjestetään kotipaikkakunnallani Naantalissa 7.-8.8. Olen siellä mukana molempina päivinä, joten tervetuloa tapaamaan! Juhlat myös striimataan eli niihin voi osallistua netin kautta. Haluan toivottaa kaikille hyvää juhannusta ja rentouttavaa kesää!

Toinen asia, johon nyt tartuttiin on koholla oleva kolesteroliarvoni. Se on ollut koholla jo vuosia ja syöpälääkitys saattaa nostaa sitä lisää. Suvussani on myös korkeaa kolesterolia. Gynekologini, joka tuntee minut jo vuosien takaa, on sitä mieltä, että minun pitäisi aloittaa lääkitys. Hän tietää, että syön todella terveellisesti, liikun paljon, enkä ole koskaan polttanut. Minulla on ensi keskiviikkona soittoaika omalääkärilleni, jotta hän lisää syöpälääkityksen taas sähköiseen reseptiini ja kysyn samalla häneltä kolesterolin hoitopolitiikasta. En tietenkään haluaisi syödä yhtään ylimääräistä lääkettä, mutta kuten gynekologini sanoi, olen myös jo sairastanut aika riittävästi tähän ikään mennessä. Myönnän, että tässä kaikessa on ollut taas vähän sulattelemista. Tiedän, että tämä kaikki on ennaltaehkäisyä, mutta silti se vaatii oman hyväksymisprosessinsa. 

Työrintamalla riittää vilskettä. Asiakaskontakteja on vuoden ensimmäisen kolmanneksen aikana ollut yli tuhat. Sen lisäksi jatkan verkostoitumista. Madridissa käydessäni kävin esimerkiksi vierailulla Suomen suurlähetystössä ja tässä kuussa kokoontuvat sekä ohjaus- että seurantaryhmä. Hankkeesta tiedottaminen on työn kolmas tärkeä painopiste eli jatkan kirjoittamista ja haastattelujen antamista. Vähitellen pitäisi ehtiä myös alkaa koota tietopaketteja palveluista Espanjassa ja Suomessa, joita voi sitten jakaa kyseleville. Olen mukana Merimieskirkon kesäjuhlien suunnittelutoimikunnassa. Juhlat järjestetään rajoitusten puitteissa elokuussa Naantalissa. Olen siellä mukana kertomassa työstäni. Nyt on edessä vielä parin kuukauden työrupeama ennen yhdistettyä työ- ja kesälomamatkaa Suomeen heinä-elokuussa. Toivon saavani ainakin yhden koronarokotuksen ennen sitä. Minun ikäluokkani saa kuulemma alkaa varata rokotusaikoja tämän kuun lopussa.

Espanjan poikkeustila päättyi tänään eli suurin osa rajoituksista, kuten ulkonaliikkumiskielto ja kielto liikkua itsehallintoalueiden välillä poistui. Andalusiassa ravintolat saavat taas olla auki puoleen yöhön sekä on luvallista kokoontua isommissa porukoissa. Tällä alueella odotetaan kovasti turismin elpymistä. Toivottavasti kaikki toimivat kuitenkin vastuullisesti, ettei rajoituksia tarvitse uudestaan kiristää. Rokotustahti Espanjassa on onneksi reipas, joten uskotaan parempaan tulevaisuuteen.