On kulunut jo kolme vuotta sytostaattihoitojen loppumisesta. Sen jälkeen olin rinnan laajentimen poistoleikkauksessa, sain tuberkuloosidiagnoosin ja puolen vuoden hoidon siihen ja tänä keväänä podin anemiaa. Tuntuu, että aina löytyy jotain uutta hoidettavaa. Eilisessä onkologin puolivuotistarkastuksessa ei löytynyt mitään poikkeavaa! Veriarvot ja luuntiheysmittaustulokset ovat normaalit, joten minulla on seuraava vastaanottoaika onkologille vasta puolen vuoden päästä 15.4.2019! Sitä ennen käyn verikokeissa ja rinnan magneettikuvassa, joihin sain eilen jo lähetteet. Jatkan samalla Anastrozol-hormoniestolääkityksellä sekä kalkki- D-vitamiinivalmisteella, joka ehkäisee lääkityksen aiheuttamaa osteoporoosia.

Enterorokon jäljiltä jalkojen iho kuoriutuu edelleen, mutta kai sekin joskus loppuu. Maanantaina menen vielä omalääkärin vastaanotolle hakemaan reseptejä lääkkeisiini. Toivon saavani reseptit loppu vuoden lääkkeisiin, jotta voisin tulla ensi viikolla Suomeen hoitamaan lonkkaproteesileikkaukseen menevää Äitiäni. Toivuttuani enterorokosta olen voinut tapailla täällä olevia ystäviäni, käynyt pyöräilemässä ja joogatunneilla. Vähän jännittää, miltä Suomen marraskuun pimeys tuntuu, sillä en ole kokenut sitä 15 vuoteen! Suomessa pääsee onneksi saunaan ja aion nauttia Suomen mahtavista kirjastopalveluista ja lukea kasakaupalla kirjoja.