No niin nyt marraskuun harmaus on saapunut Suomen etelärannikolle. En oikein tiedä, onko yö vai päivä. Yritän siitä huolimatta käydä ulkoilemassakin. Piristykseksi aloitin tänään myös spinning-tunnit. Toinen päivän saavutus oli käydä laitatuttamassa talvirenkaat autoon.

En ole vuosiin ollut pyhäinpäivänä Suomessa. Nyt kävin viemässä kynttilöitä rakkaiden poisnukkuneiden haudoille. Tuntuu hyvältä, kun voin osallistua suomenkieliseen jumalanpalvelukseen ja olen viikon aikana päässyt kahteen hienoon konserttiinkin. Olen saanut tavata ystäviä ja sukulaisia. Täällä minulla on myös lenkkiseuraa. Kävin lähettämässä sukulaistytölle Espanjaan partiolaisten adventtikalenterin ja piparkakkumausteita. Kalenterin hankkimisesta on tullut jo sellainen traditio, että hän oikein erikseen muistutti minua, etten vaan unohda lähettää sitä. Olen opettanut sukulaistytöille joulupipareiden leivontaa ja sanoin, että tänä vuonna he ovat vastuussa niiden leipomisesta suvun joulunviettoon, kun minä olen Suomessa. Mieheni osaa jo leipoa joululimput. Muu tarjoilu onkin sitten yleensä espanjalaista.

Äitini siirrettiin keskussairaalasta oman kunnan terveyskeskukseen kuntoutumaan viime torstaina. Hän ei ole vielä päässyt kotiin, kun hemoglobiini oli leikkauksen jälkeen vain 77 ja hän sai tänään pari pussia verta, että jaksaa ruveta harjoittelemaan kyynärsauvoilla kävelyä. Käyn siellä joka päivä muutaman tunnin ajan vierailemassa ja odotan, että hän pääsee pian kotiin kuntoutumaan. Otin jo maanantaina influenssarokotuksenkin, etten vaan sairastu ja tartuta Äitiä. Kävin hakemassa yksityiseltä, kun minähän en ulkomailla asuvana ole suomalaisen terveydenhoitojärjestelmän piirissä. Äiti saa tietysti rokotuksen riskiryhmään kuuluvana.