Viime päivityksessä kerroin, että olen alkanut käydä akupunktiossa ja edellispäivänä olin jo viidettä kertaa. Akupunktiolääkäri pitää vastaanottoa sekä kotonaan täällä vuoristossa että kaupungissa. Minä käyn hänen kotivastaanotollaan. Hänellä on aina potilaita hoidossa useita yhtä aikaa eri huoneissa pitkin taloa. Tällä kertaa sain ensin odotella jonkun aikaa, koska eteisessä oli jo ennen minua väkeä. Lääkäri ohjasi minut yläkerran huoneeseen ja laittoi neuloja niskaan, vatsaan, käsiin ja jalkoihin. Jäin rentoutumaan hoitopöydälle. Yleensä hoito kuluu nopeasti, koska se kestää vain 10-15 min. Jossain vaiheessa aloin ihmetellä, että aikaa on varmaan kulunut jo kauan, koska minulle alkoi tulla kylmä. Aloin kutsua lääkäriä ensin hiljaa ja hetken päästä jo kovemmalla äänellä. Ei vastausta. Lopulta nousin varovasti neuloineni ja menin avaamaan huoneen oven ja huutelin lääkäriä. Ei edelleenkään vastausta. Talo kuullosti autiolta. Otin puhelimeni ja soitin lääkärille ja hän onneksi vastasi. Kysyin, missä hän on ja vastaus oli rauhallinen, ettei hän enää ole kotona, vaan matkalla kaupunkivastaanotolleen! Totesin, että taisit unohtaa minut tänne neuloineni...Lääkäri palasi jonkun ajan kuluttua anteeksi pyydellen ja otti neulat pois ja sain hoidon ilmaiseksi. Hänelle ei kuulemma koskaan ennen ole käynyt näin. Ei ehkä kannattaisi yrittää hoitaa niin monta potilasta yhtä aikaa. 

Mieheni ja minä luemme paljon ja olemme suuria kirjojen ystäviä. Meillä on kotona aikamoinen espanjalais-suomalais-englantilainen kirjasto. Suomessa ollessani olen kirjaston suurkuluttaja. Täällä meillä on niin paljon kirjoja, etten käytä kirjastoa, vaikka minulla on toki kirjastokortti, mitä suurimmalla osalla espanjalaisista ei ole. Lukeminen ei kuulu ihmisten yleisimpiin harrastuksiin. Meidän vakiolahjamme ystäville täällä on joku kirja. Mieheni päätti alkaa lainata kirjoja, kun kotona ei enää ole hyllytilaa uusille kirjoille. Aloimme kerrankin lukea yhtä aikaa samaa kirjaa Dostojevskin "Karamazovin veljeksiä", joka minulla on suomeksi ja mieheni lainasi sen itselleen kirjastosta espanjaksi, jotta voimme kommentoida kirjaa ja jakaa lukuelämystä. Kuten ehkä tiedätte kirja on aikamoinen järkäle, eikä kuukauden laina-aika riittänyt, joten mieheni meni uusimaan kirjaa. Täällä ei kirjasto, kuten ei juuri mikään muukaan, toimi netissä. Aikamoinen yllätys oli, että kirja piti jättää kirjastoon ja sen olisi voinut käydä lainaamassa seuraavana päivänä uudestaan?! Mielenkiintoinen logiikka. Tähän pätee ehkä taas fraasi "Spain is different".

Kerroin viimeksi, että nyt on auki työpaikka, josta olen jo vuosia haaveillut. Olen päivittänyt ansioluetteloani, pyytänyt suosittelijoita ja kävin jopa valokuvaamossa otattamassa tuoreen kuvan ansioluetteloon. Lähetin työhakemuksen eilen siihen luottaen, että työhön sopivin hakija valittakoon.