Takana on vauhdikas kuukausi viime päivityksen jälkeen. Elokuun lopussa kävin Madridissa pakkaamassa ja ajelin mieheni kanssa Fuengirolaan. Uusi kaunis koti löytyi lopulta helposti ja sain todella mukavan suomalaisen vuokraisännän, joka on saman kylän miehiä Suomesta! Nyt laittelen kotia vähitellen. Fuengirolaan ja lähikaupunkeihin olen tutustunut mieheni kanssa pyöräillen. Olemme nauttineet siitä, että Fuengirolassa kaikki on kävelymatkan päässä, eikä autoa tarvita. Myös julkinen liikenne toimii hyvin. 

Minut on toivotettu todella lämpimästi tervetulleeksi sekä suomalaisten keskuudessa että esim. espanjalaisten sosiaaliviranomaisten taholta. Kielen ja kulttuurin tuntevana käärin heti hihat ja aloitin hommat sen kummemmin odottelematta. Työ tekijäänsä opettaa. Aurinkorannikon seurakunta on tukenani ja saan käyttää heidän toimitilojaan. Olen jo alkanut kutoa yhteistyöverkostoja ja yhteydenottoja tulee seurakunnasta, Suomesta, konsulaatista, paikallisilta sosiaaliviranomaisilta. Työlleni avattiin Facebook-sivu: @aurinkorannikonmerimieskirkko, josta voit seurata työtäni.

Minulla ei ole kotona vielä nettiyhteyttä. Se on tilattu ja odotan sen kytkemistä. Sen vuoksi en ole esim. ehtinyt päivittää blogiani, koska käytän ainoastaan seurakuntakodin yhteyttä. Myös puhelimen kanssa on ollut hankaluuksia. Espanjalainen liittymäni muutettiin työliittymäksi ja kahden SIM-kortin "loukussa" menetin kaikki liittymäni yhteystiedot. Espanjassa on maskipakko kaikilla julkisilla paikoilla eli laitan maskin aamulla kotoa lähtiessä ja pidän sitä käytännössä koko päivän. Lämpötila kapuaa täällä päivisin lähelle +30 astetta ja kosteusprosentti on tosi korkea. Vaihdan päivän aikana maskia, mutta kaiken tämän johdosta suuhuni on kaikesta hiilidioksidin hengittämisestä tullut kipeitä afta-rakkuloita, joita nyt hoidan samalla kipugeelillä kuin sytostaattihoitojen aikaan. Kaiken uuden keskellä mieli on kuitenkin hyvä ja rauhallinen. Tunnen olevani oikeassa paikassa.