Tämän viikon tiistaina otin viimeisen Anastrozol-syöpälääkkeen eli viiden vuoden lääkitys on nyt loppunut! Mieleni on todella kiitollinen! Sain täällä omalta terveysasemaltani influenssa-ja pneumokokkirokotukset ja nyt odottelen koronarokotteen saapumista. Eilen tuli neljä kuukautta siitä, kun mieheni kanssa ajelimme tänne Fuengirolaan Madridista. Tuntuu kuin siitä olisi jo pidempikin aika. On ollut intensiivinen syksy uuden työn parissa ja olen ollut enimmäkseen yksin, koska mieheni ei ole koronarajoitusten vuoksi päässyt tänne yli kahteen kuukauteen, koska Espanjan itsehallintoalueiden rajat ovat suljettuina. On luvattu, että perheenjäsenet saisivat ylittää rajoja 23.12. Toivottavasti päätös pitää, sillä odotan kovasti miestäni tänne jouluviettoon kanssani. Se olisi elämämme ensimmäinen kahdenkeskeinen joulu ilman kummankaan sukulaisia. Minulla on muutama vapaapäiväkin. 

Uuden työn ja varsinkin hanketyön aloittaminen on aina intensiivistä sen lisäksi, että vaihdoin myös paikkakuntaa. Olen esimieheni ja työnohjaajani tuella koettanut rajata tonttia. Hankkeen tueksi koottiin myös ohjausryhmä. Odotuksia on paljon, eikä niihin kaikkiin yksi ihminen millään pysty vastaamaan. Petymyksiä on pakko tuottaa ja sietää myös itse. Työtä voisi tässä vaiheessa kuvailla kolmella sanalla: verkostoituminen, asiakastyö ja tiedottaminen. Kuten olen jo ennenkin maininnut niin Suomen Merimieskirkon Aurinkorannikon sosiaalityön hankkeesta ja työstäni kiinnostuneet voivat seurata sitä Facebookissa osoitteessa @aurinkorannikonmerimieskirkko Facebookissa ei tarvitse itse olla voidakseen lukea sivuja. 

Olen viime aikoina muistellut paljon syksyä 2003, kun aloitin yksin työtä Tansaniassa. Silloinkin odotukset olivat kovat ja yksinäisyys vaivasi. Nyt korona on vaikeuttanut kaikkea, eikä tilanne tietenkään ole sama nykyisillä yhteydenpitomahdollisuuksilla. Pyörä- ja sauvakävelylenkit, jooga, lukeminen, leivonta ja ruoanlaitto ovat korona-aikanakin sallittuja harrastuksia. Onneksi minulla on myös kaunis koti ja maailman paras vuokraisäntä. Eilen vietimme vapaaehtoisten joulujuhlaa, tänään Aurinkorannikon seurakunnan 35-vuotisjuhlaa, tiistaina järjestämme kadun joulujuhlan ja vielä jouluaattonakin olen päivystämässä. Täällä, kun ainakin tällä hetkellä on saanut kokoontua. Sitten on aika rauhoittua joulunviettoon. Haluan toivottaa kaikille rauhallista joulua ja siunausta vuodelle 2021!