Syön nyt jo kahdeksatta vuotta hormoniestolääkkeitä sairastetun rintasyövän vuoksi ja ikääkin kertyy eli elimistö on selvästi aika kovilla. Kesälomasta ei tullut ihan unelmien mukainen, vaikka mökillä saimmekin olla. Heti loman alussa aloin kärsiä selkäkivusta, enkä päässyt edes uimaan tai pyöräilemään vähään aikaan. Keskellä lomaa tein taas työkeikkoja Suomessa mm. Merimieskirkon kesäjuhlareissulla Helsingissä vierähti neljä päivää. Olo ei ollut levännyt, kun palasimme Espanjaan elokuun lopussa. 

Sain ystäväni viikon vierailulle syyskuussa ja hän puhui minulle omasta kokemuksestaan levon ja työn rajaamisen tärkeydestä. Seuraavaksi alkoi vaivata lonkka ja koko ajan väsytti. Menin omalääkärille ja ainakin yksi syy väsymykseen oli, että ferritiini oli taas alle raja-arvojen eli rautavarastot tyhjillään, vaikka hemoglobiini on normaali. Minulla on jo kerran ennenkin ollut tämä vaiva syövän jälkeen. Epäilen senkin liittyvän tuohon hormoniestolääkitykseen. No ei kun rautaa purkista terveellisen ruoan lisäksi. Lonkan röntgenkuvassa löytyi vain normaalia iänmukaista kulumaa ja lääkäri epäili bursiittia eli lonkan limapussin tulehdusta. Fysioterapeuttini kuitenkin sanoi, että kipu on väärässä paikassa ja epäilee, että kipu johtuu liiasta istumisesta tietokoneen äärellä ja suositteli mieluummin vapaa-ajalla kävelyä kuin pyöräilyä. Pyöräillessä kun olen myös istuvassa asennossa.

Vajaa pari viikkoa sitten matkustin junalla kotiin Madridiin tuulettumaan ja osallistumaan mieheni kanssa ystäviemme häihin. En ollutkaan käynyt Madridissa heinäkuun jälkeen ja teki hyvää päästä pois työympyröistä. Fuengirolassa oleminen tarkoittaa minulle töissä olemista, vaikka työajan ulkopuolella en juuri liikukaan ihmisten ilmoilla. No nyt, kun osallistuin isoon juhlatilaisuuteen, sain sieltä koronatartunnan. Sairastuin, kun palasin Fuengirolaan. Olen onneksi selvinnyt lievin oirein, mutta terveellistä pakkolepoa kotona joka tapauksessa. 

Työasioista sen verran, että kuten viimeksi kirjoitin, joulukuussa selviää saammeko työlle jatkorahoitusta. Tällä hetkellä työsopimukseni on voimassa ensi vuoden toukokuun loppuun. Tämä on asia, joka tottakai mietityttää. Välillä on päiviä, kun toivon, että rahoitus saadaan ja sitten taas niitä, kun toivon, että toivottavasti rahoitusta ei saada ja minun ei tarvitse miettiä, haluanko jatkaa. Tässä työssä ja asumisjärjestelyssä (Fuengirola/Madrid) on sekä hyvät että huonot puolensa. Kirjoittamisen ilon huomaan kadonneen, koska joudun työssäni kirjoittamaan niin paljon. No kirjoitan tännekin viimeistään sitten, kun tiedetään, jatkuvatko työt vai onko aika kääntää jälleen uusi sivu elämässä.