Sain viime vuotiseen tapaan mieheni ja Äitini tänne joulunviettoon kanssani. Äiti askarteli joulukortteja, jotka tänä vuonna ehtivät ajoissa perille. Laatikot, kinkun ja lohen ostin valmiina, mutta ehdin itse sentään leipoa pipareita ja joululimppuja sekä valmistaa rosollia, riisipuuroa ja sekahedelmäkeittoa. Ennen joulua kävimme joulukonserteissa ja laulamassa Kauneimpia Joululauluja. Hyvä niin, koska jouluviikolla sairastui ensin Äitini ja joulun jälkeen myös minä, mihin lie flunssaan. Koronaa se ei testien mukaan ole. Joulukuussa saimme vihdoinkin kaivattuja sateita, mutta jouluviikonloppuna pääsin mieheni kanssa nauttimaan aurinkoisesta säästä pyöräillen ja kävellen. 

Jouluviikko oli ennätysmäisen kiireinen - yli sata asiakaskontaktia! Minulla ei ole nyt välipäivinäkään lomaa ja puhelin soi todella paljon. Suomalaisten suuri määrä Aurinkorannikolla tuntuu työssä. Ihmisiä on sairaaloissa ja laitoksissa, joista viranomaiset soittelevat. Soittoja tulee myös Suomen suunnasta omaisilta ja viranomaisilta. Yhteydenotot voivat koskea kaikkea pyyhkeiden vaihdosta hotelleissa äkillisiin kuolemantapauksiin ja kaikkea siltä väliltä kahdella kielellä. Työparini on ansaitulla joululomalla, joten työ ei nyt jakaudu kahden kesken. 

Emme saaneet työlle anomaamme rahoitusta, mutta työtä voi kuulemma toistaiseksi jatkaa. Rahoittaja haluaa, että hanke päätetään ensin kesään 2023 mennessä ja arvioi sen jälkeen jatkon. Keväällä on tiedossa paljon töitä hankkeen päättämisen kanssa. Töitä on siis ainakin toukokuun loppuun asti. Sen jälkeinen aika on kaikki vielä avoinna. Kevään kuluessa yksityiskohdat varmaankin selviävät ja sen perusteella voin itsekin tehdä päätöksiä jatkosta. Kuten viime päivityksessä kirjotin sekä työn jatkumisella että loppumisella on sekä hyviä että huonoja puolia. Joka tapauksessa kyse on vain työstä. Tulevaisuus on nyt niin sanotusti "Korkeemmas käres".  Tämän sota- ja pandemiavuoden jälkeen haluan toivoa kaikille vuoden vaihtuessa rauhaa ja terveyttä!