keskiviikko, 8. marraskuu 2017

Loppuvuoden suunnitelmia

Uuden kodin laitto etenee. Olen saanut kaikki uudet verhot ikkunoihin. Varaston hyllyt on koottu ja varasto järjestetty. Saimme neljä polkupyöräämme seinätelineisiin. Vain pari paellapannua odottaa vielä telineitään. Takapihan laatoitustyö valmistui eilen. Keväällä ostamme sinne uudet kalusteet. Palomiesystävämme kävi asentamassa Suomesta tuomani palo- ja häkävarottimet paikoilleen. Täällä kodeissa ei palovarottimia juurikaan näe. Minulla on myös sammutuspeitto keittiössä, kun täällä uppopaisto öljyssä on yleinen kokkaustapa. Mankeli on myös yksi kodinkone, jota espanjalaiset aina ihmettelevät.

Käyn nykyään kolme kertaa viikossa iyengar-joogatunneilla, joka auttaa syöpälääkityksen aiheuttamiin nivelvaivoihin. Joogatunti kestää kerrallaan 1,5 tuntia. Viime sunnuntaina osallistuin myös kolmen tunnin intensiivikurssille. Selvisi, että toinen viikottaisista opettajistani on onkopsykologi! Niin paljon kun yritin etsiä psykologista apua viime vuonna ja nyt olen hyvin kokonaisvaltaisessa "kuntoutuksessa".

Kerroin yhdessä päivityksessäni syyskuun lopussa olleista mieheni veljentytön kolmen päivän häistä. Varsinainen vihkiminen maistraatissa tapahtui kuukautta myöhemmin puolitoista viikkoa sitten. Täällä on yleistä, että juhlat pidetään ensin ja paperityöt tehdään myöhemmin. Olimme taas muiden reilun kahdenkymmenen muun lähimmän kanssa paikalla todistamassa ja juhlistamassa tätäkin hetkeä. Nuoripari lähtee tammikuussa häämatkalle kiertämään Etelä-Amerikkaa.

Mieheni lähtee parin viikon päästä Australiassa asuvan poikansa luo viettämään joulua ja palaa kotiin tammikuussa. Minä matkustan joulukuun alussa Suomeen valmistelemaan ja viettämään joulua Äitini kanssa, joka tarvitsee apua. Juhlin siis 100-vuotiasta Suomea siellä, enkä osallistu täällä suurlähetystön järjestämiin itsenäisyyspäiväjuhliin, suomalaisen seurakunnan adventtimyyjäisiin tai Kauneimpiin Joululauluihin. Viime vuonna vietinkin joulun täällä, joten nyt pääsen Suomessa joulukonsertteihin, saunaan ja nauttimaan suomalaisesta joulutunnelmasta. Unelmien täyttymys olisi päästä hiihtämään, mutta se voi olla liikaa toivottu Etelä-Suomen leveysasteella.

keskiviikko, 25. lokakuu 2017

Uusi asunto alkaa tuntua kodilta

Olimme kutsuneet mieheni suvun viime sunnuntaina tupaantuliaisiin ja mieheni teki paellaa. Paikalle tuli 18 ihmistä. Onneksi oli hyvä sää, joten paellan teko onnistui pihalla ja osa vieraista söikin ulkona. Pitkän lounaan jälkeen väki katseli telkkarista jalkapalloa. Suku ihasteli uutta kotiamme ja jätti jälkeensä aikamoisen siivon. Espanjassa ei ole tapana riisua kenkiä sisällä ja ruoan kanssakin kuljetaan eri tavalla paikasta toiseen kuin Suomessa. Maanantaina, kun juhlien jäljet oli siivottu, laitoin vasta matot lattiaan. Meillä käytetään mattoja ja itse vaihdamme kotona sisätossut jalkaan. 

Nyt meillä on jo kaikki lamput ja verhotangot paikoillaan. Parhaillaan laittelen verhoja. Takapihan laatoitustyö on käynnissä. Itse olisin halunnut järjestää tupaantuliaiset vasta myöhemmin, kun pihakin on laatoitettu, mutta suku oli jo kärsimätön odottamaan...Sain sentään päättää sen, että kutsuimme pelkät sukulaiset ja ystäviä kutsutaan myöhemmin erikseen. Edellisessä kodissa juhlissa oli välillä lähes 50 ihmistä ja se on aivan liikaa kerralla! Tänään asennettiin suihkuseinä. Huomenna pihaan pystytetään iso pyörivä pyykkiteline. Seuraava iso projekti on varaston järjestäminen. Hyllyt meillä on jo ostettuna. Taulut ovat myös vielä laittamatta. 

Viime torstaina 19.10. oli kansainvälinen rintasyöpäpäivä. Valokuvaaja, joka otti kuvia lehtijuttua varten, oli yllättäen valinnut minut jutun keulahahmoksi ja laittanut kuvani Instagramiinsa. Sain paljon positiivisia kommentteja rohkeudestani mennä kuviin yksirintaisena. Minulle se ei ollut mikään iso asia ja haluan kuviin menolla kannustaa naisia tekemään itsensä näköisiä päätöksiä. Se kun ei täällä ole niin itsestäänselvää kuin Suomessa. 

sunnuntai, 15. lokakuu 2017

Onnistuneet lehtikuvat

Tällä viikolla ilmestyi rintasyöpäpotilaiden lehden La Vida en Rosa -lehden uusin numero, jonka tekoon osallistuin toukokuussa antamalla tarinani ja kuvani käyttöön. Olen juttuun ja kuviin tyytyväinen. Jutusta kiinnostuneet voivat käydä lukemassa sen lehden nettisivuilta www.revistalvr.es 

Kaikki ovat varmaan tiedotusvälineistä kuulleet, nähneet ja lukeneet Katalonian tilanteesta. Täällä sitä eletään ja seurataan läheltä. En halua sen kummemmin ottaa kantaa asiaan, koska en seuraa minkään maan politiikkaa, mutta poliittiset päätökset vaikuttavat kuitenkin meidän kaikkien elämään. Toivon vaan hartaasti, että tilanne rauhoittuu. 

Sain vihdoinkin lääkkeilleni sähköisen reseptin eli kallis Zoladex-implantti katsottiin kroonisen sairauteni hoidoksi ja sen myötä sain sähköisen reseptin kaikille lääkkeilleni! Se helpottaa paljon elämää, kun enää minun ei tarvitse parin kuukauden välein käydä läpi reseptirumbaa tarkastajan kanssa.

Olemme kuluneina viikkoina tavanneet paljon ystäviä ja laitelleet kotia. Olemme ostaneet verhotankoja, verhoja, lamppuja ja hyllyjä, joita nyt vähitellen laitellaan paikoilleen. Ensi sunnuntaiksi mieheni lähisuku eli reilu 20 ihmistä on kutsuttu meille tupaantuliaisiin ja mieheni aikoo tehdä paellaa koko porukalle. 

perjantai, 29. syyskuu 2017

Puhdas syöpäkontrolli

Mieleni on kiitollinen, sillä viime viikon torstaina onkologi lähetti minut tässä puolivuotiskontrollissa vain verikokeisiin, joihin menin maanantaina ja eilen sain tulokset, että kaikki on kunnossa! Seuraava kontrolli on vasta 12.3.2018. Se on kohtalotovereiden mukaan normaalia, että aina ennen kontrolleja jännittää, jos kuitenkin joku on taas pielessä. Tapasin eilen kaksi rintasyöpää sairastaneen nuoren ystäväni, joka myös onneksi voi nyt hyvin. Hän oli oikeaa seuraa juhlistamaan hyviä uutisia, koska tasan tietää, miltä tuntuu. Valitettavasti espanjalaisessa tuttavapiirissäni on taas yksi uusikin rintasyöpäpotilas. Olemme käyneet yhdessä pilates-tunneilla ja hän on vasta hoitopolun alussa. Surullista. 

Tänään vietin reilun tunnin terveysasemalla. Olin varannut ajan jäykkäkouristusrokotteen uusintaa varten, koska edellisen saamisesta on kulunut yli 10 vuotta. Minun piti kinastella sairaanhoitajan kanssa, joka oli sitä mieltä, että koska olen lapsena saatujen rokotusten lisäksi saanut aikuisena jo useita tehosteita, minä en enää tehostetta tarvitse?! Suomessa kuitenkin suositellaan tehostetta 10 vuoden välein. Lisäksi vetosin sairastamaani rintasyöpään ja tuberkuloosiin sekä poistettuihin imusolmukkeisiin. Olin keskustellut asiasta myös onkologini kanssa ja vetosin siihenkin. Kerroin myös olevani sairaanhoitaja eli jos palaan työelämään senkin vuoksi rokotukset on oltava kunnossa. Sanoin myös tietäväni, että Espanjassa on 17 erilaista rokotuskalenteria eli joka läänissä on omansa! Lopulta sain kuin sainkin rokotuksen! Uskomatonta, miten paljon vaivaa kaikki vaatii! Sen jälkeen oli vuorossa reseptirumba. Jätin reseptini uusittaviksi jo viime viikon alussa ja ne olivat edelleen uusimatta, koska tarkastaja, joka hyväksyy erityiskorvattavan Zoladex-implantin, ei ollut vastannut! Minulle luvattiin soittaa heti, kun vastaus saapuu. Tarvitsen implantin ensi perjantaina. 

Viime viikonloppuna juhlimme kolme päivää mieheni veljentyön häitä 150 ihmisen voimin. Perjantaina päivällä oli ensin vuorossa aperitiivi ulkona ravintolan puutarhassa. Sen jälkeen oli vuorossa hääseremonia, jonka toimittivat morsiusparin ystävät. Varsinainen virallinen vihkiminen tapahtuu myöhemmin maistraatissa. Aika tyypillistä täällä, että juhlat juhlitaan ensin ja paperit hoidetaan jälkeenpäin. Häälounas syötiin sisätiloissa. Loppupäivä ja ilta vietettiin taas puutarhassa, jossa oli paljon erilaista musiikkia eri kokoonpanojen voimin. Morsian mm. tanssi flamencoa yli 80-vuotiaan anoppini kanssa, mieheni lauloi ja illallinen tarjoiltiin suoraan grillistä. Nuoriso jaksoi diskossa aamuun asti. Lauantaina brunssia oli tarjolla iltapäivään asti. Vietimme aikaa hotellin kylpylässä ja pizza-illallinen nautittiin taas ulkona. Onneksi koko viikonlopun oli aurinkoinen ja lämmin sää. Sunnuntainakin söimme vielä aamiaista ja lounasta isolla porukalla. Hääpari on lähdössä Etelä-Amerikkaan häämatkalle tammikuussa. Morsiamen isä vietti keskiviikkona synttäreitään "vain" 30 ihmisen voimin ja mieheni toimi paellakokkina. Juhlaviikot ovat nyt ohi ja uudessa kodissamme meitä odottaa varaston raivaus. Siellä on vielä purkamattomia muuttolaatikoita. Sen jälkeen mekin tietenkin järjestämme tupaantuliaiset lähisuvulle.

tiistai, 19. syyskuu 2017

Paluu arkeen

Tasan kolme kuukautta sitten 19.6. lensin Suomeen ja edellispäivänä vihdoinkin palasin mieheni kanssa takaisin kotiin Espanjaan. Miehenikin viihtyi  tällä kertaa Suomessa ennätyskauan eli yli viisi viikkoa. Kävimme ystävien luona Lahdessa perhejuhlissa ja pyöräilimme elokuun viimeisen viikon Ahvenanmaalla. Vuokrasimme kunnon pyörät sivulaukkuineen. Menimme lautoilla Turun saariston eteläistä reittiä ja palasimme pohjoista reittiä pitkin takaisin. Nukuimme aamiaismajoituksissa. Sää suosi, emmekä kastuneet kertaakaan viikon aikana. Kilometrejä tuli noin 450. Turun ja Ahvenanmaan saaristo on maailman kaunein! Olimme pyöräilleet saariston rengastien jo muutama vuosi aiemmin ja nyt oli vuorossa Ahvenanmaan kierros. Nämä liikuntalomat pyöräillen tai vaeltaen ovat meille oikea tapa viettää kahdenkeskistä lomaa. Ahvenanmaan reissun jälkeen viihdyimme mökillä puuhastellen. Iloitsen kovasti siitä, että espanjalainen miehenikin viihtyy niin hyvin mökillä! Hän rakastaa saunaa, merta ja mökin rauhaa.

Olo uudessa kodissa, johon muutimme kesäkuun alussa, on kuin olisin jossain loma-asunnossa, kun en löydä mistään mitään! Itse kyllä järjestin kodin ennen Suomeen menoa, mutta olen jo unohtanut, mitä minnekin laitoin! Nyt koetan siis rauhassa kotiutua. Matkalaukut sain tänään tyhjiksi eteisestä ja pyykkikone laulaa tauotta. Täällä on onneksi vielä aivan kesäkelit, joten pyykki kuivuu hyvin ulkona. Tänään aloitin taas joogatunnit nyt kolme kertaa viikossa juoksulenkkien ohella ja vielä pääsee pyöräilemäänkin kelien puolesta. Tänä syksynä satsaan joogaan, joka tekee tosi hyvää nivelvaivoilleni, enkä aio mennä pilates- ja spinning -tunneille. Torstaina on onkologin vastaanotto puolen vuoden tauon jälkeen. Saa nähdä, onko muuta kuin verikokeet edessä. Huomaan voivani vähitellen paremmin. Nukun pidempiä pätkiä ja nivelvaivat pysyvät kurissa liikunnan avulla. Luin Suomessa ollessani dekkareiden lisäksi Marja Aarnipuron "Rintasyövän jälkeen" -kirjan. Minäkin huomaan, että välillä voi kulua päiviä, etten enää ajattele koko syöpää, vaikka lääkkeitä joka päivä syönkin. Se on oikein hyvä merkki toipumisesta. Viikonloppuna juhlitaan perjantaista sunnuntaihin mieheni veljentytön häitä eli tapaan taas koko suuren espanjalaisen sukuni kesätauon jälkeen. 

  • Uusi hoito

    - Tamoksifeeni 20 mg lopetettiin ja aloitettiin Anastrazol 1 mg/vrk, Ideos Unidia kalkki- ja D-vitamiinivalmiste 1 annospussi/vrk, Goserelina 3,6 mg implantti 28. päivän välein 17.2. 2016 alkaen