keskiviikko, 11. heinäkuu 2018

Koti-Suomeen mökkilomalle!

Olin eilen onkologin vastaanotolla. Hän oli tyytyväinen hormoniarvoihini ja jatkan samalla lääkityksellä. Seuraava kontrolli hänelle on 20.9. Tänään oli hematologin ja gastroenterologin vuoro. Sama linja jatkui eli molemmat tohtorit olivat tyytyväisiä verikoetuloksiin. Hemoglobiini on noussut normaalilukemiin ja rautavarastot ovat jo vähän täyttyneet. Ulosteesta ei löytynyt verta. Jatkotutkimuksia ei siis tarvita! Palaan heidän vastaanotoilleen 2.10. käytyäni sitä ennen kontrolliverikokeissa. Sain siis lähtöluvan mökkilomalle koti-Suomeen! Huomisaamuna menen vielä omalääkärin vastaanotolle, joka kirjoittaa minulle reseptit tarvitsemiini lääkkeisiin. 

Viime sunnuntaina meitä oli 20 syömässä mieheni tekemää paellaa ja tapaamassa Australiasta täällä lomalla olevaa poikaa. Nyt pidänkin vähän taukoa paellasta ja "Serranon perheestä" ja lähden oman Äitini kanssa viettämään mökkilomaa. Mieheni tulee elokuussa perässä, kun poika on palannut Australiaan. Nautitaan siis vaihteeksi Suomen suvesta!

perjantai, 6. heinäkuu 2018

Kesäflunssa

Mieheni on ollut kunnon kesäflunssassa jo viikon ja minä viidettä päivää. En muista, koska olisin ollut keskellä kesää näin flunssainen! Yskimme kilpaa ja olen tällä hetkellä lähes äänetön. Eilen ja tänään en ole käynyt edes ulkona. Toivon, että tauti menee normaalisssa viikossa. Mieheni voi jo ainakin paremmin, vaikka ei ole malttanut edes pysyä kotona lepäämässä.

Viime viikon keskiviikkona mieheni entiset työtoverit olivat meillä syömässä paellaa. Meillä oli ihan mukava päivä, sillä minäkin tunnen kaikki paikalla olleet. Paella tehtiin pihalla, söimme sisällä, kun oli niin kuuma, mutta illan viiletessä siirryimme taas pihalle ja osa porukasta kävi myös uimassa taloyhtiömme uima-altaassa. Seuraava paella tehdään ylihuomenna reilulle 20 sukulaiselle, jotka tulevat tapaamaan mieheni vanhempaa poikaa, joka on täällä lomalla Australiasta. 

Viime perjantaina kävin ensin onkologin ja hematologin määräämissä verikokeissa ja sitten mieheni ja minä menimme paikalliseen Kelaan ja saimme hommattua minulle EU-sairaanhoitokortin. Ongelma oli, ettei viime vuotinen osoitteenmuutoksemme ollut mennyt jostain syystä perille, vaikka tietokone niin väitti?! Mieheni pitää käydä vielä joku toinen päivä yhdessä toisessa toimistossa varmistamassa, että osoitteenmuutos on nyt varmaan tehty!? Minähän olen mieheni kortilla, kun en ole työelämässä.

Tämän viikon maanantaina vein laboratorioon gastroenterologin pyytämän ulostenäytteen. Lopulta minun ei tarvinnutkaan olla millään ruokavaliolla ennen näytteen vientiä. Vähän väliä törmään siihen, että eri viranomaistahot antavat aivan ristiriitaisia toimintaohjeita. Olen oppinut varmistamaan asiat moneen kertaan eri tahoilta. Nytkin kysyin neljältä ihmiseltä ja lopulta tein niin kuin kaksi neljästä ohjasi!? Lähettävä lääkäri sanoi, ettei ruokavaliota tarvita, mutta kun näyte piti viedä yksityiseen laboratorioon niin siellä ensimmäinen hoitaja sanoi, että minun pitää noudattaa neljä päivää ruokavaliota ja olla ottamatta rautaa. Seuraava viime perjantaina verikokeet ottanut hoitaja sanoi, että minun pitää tuoda kolme näytettä eri päivinä! Vastaanoton hoitaja varmisti pyytäessäni laboratorion lääkäriltä, ettei ruokavaliota tarvittu ja yksi näyte riitti! Olen miehellenikin ihmetellyt, että onko espanjalaisessa kulttuurissa jotenkin häpeällistä myöntää, ettei tiedä jotakin asiaa. Parempi vaan väittää tietävänsä kuin varmistaa asia joltakin.

Ylihuomisen sukupaellan jälkeen ensi viikolla on neljän lääkärikäynnin maraton. Jos kaikki on hyvin, toivon loppuviikolla pääseväni tulemaan Suomeen. Toivotaan parasta! Olen optimistisesti leiponut pakastimen jo täyteen leipää miehelleni, koska hän jää vielä nauttimaan vanhemman poikansa täällä olosta ja hoitamaan anoppiani. Hän tulee sitten joskus elokuussa perässä. 

tiistai, 26. kesäkuu 2018

Tutkimukset jatkuvat

Olin tänään gastroenterologin vastaanotolla. Mahalaukun ja paksusuolen tähystyksissä ei löytynyt mitään poikkeavaa. En tiedä, olenko iloinen uutisesta, sillä nyt tutkimukset jatkuvat. Olen niin väsynyt näihin jatkuviin tutkimuksiin ja lääkärikäynteihin! Seuraavaksi minun pitää viedä ulostenäytteitä. Sitä varten pitää taas olla neljä päivää ottamatta rautatabletteja ja syömättä rauta- ja C-vitamiinipitoisia ruokia. Olin ajatellut käydä laboratoriossa vain kerran eli verikokeissa ja viemässä ulostenäytteet samalla, mutta dieetin ja rautakiellon vuoksi minun on mentävä ensin verikokeisiin vielä tällä viikolla ja viedä ulostenäytteet ensi viikolla dieetin jälkeen, jotta saan kaikki tulokset, kun minulla on onkologi 9.7. ja hematologi sekä gastroenterologi 10.7. Toivon hartaasti, että veren rautavarastot ovat edes vähän täyttyneet, jotta pääsisin Suomeen kesälomalle. Hematologin suunnittelema seuraava tutkimus olisi luuydinpunktio ja gastroenterologi suunnittelee kamerakapselin nielemistä, jossa näkyisi ohutsuolen tilanne. Hän haluaisi poissulkea mahdollisuuden, että Tansaniassa asuessani minulla ollut ameeba piileskelisi ohutsuolessa. Alan jo uskoa mitä tahansa, kun se tuberkuloosikin löytyi vasta vuosien jälkeen! Toisaalta minulla on välillä sellainen olo, että koska olen yksityispuolella hoidossa, nämä tutkimukset ja lääkärikäynnit ovat silkkaa rahastusta.

Pikavisiitti Palmassa viime viikolla teki tosi hyvää! Kuten Valencian reissulla viime kuussakin nukun meren äärellä paremmin ja minulla on vähemmän kipuja. En tiedä, onko se psykologista vai mitä. Mieheni hoiti asioita, tapasimme sukulaisia ja ystäviä, nautimme kävelylenkeistä meren rannalla, uinnista ja pääsimme myös veneilemään sekä snorklaamaan ja ihailemaan kaloja mieheni serkun perheen kanssa. Minulla on edelleen vierotusoireita, kun en enää voi juosta polven nivelrikon takia. Yritän siis nauttia joogasta, sauvakävelystä ja pyöräilystä. Huomenna meille tulee toistakymmentä mieheni entistä työtoveria lounaalle ja tarjolla on gazpachoa eli kylmää vihanneskeittoa ja tietenkin paellaa. Perjantaina menen verikokeisiin ja minulla on aika paikalliseen Kelaan hoitamaan EU-sairaanhoitokorttiasiaa, joka ei netissä onnistunut. Ensi viikollakin meillä on paellabileet tiedossa jälleen yli 20 sukulaiselle, koska mieheni vanhempi Australiassa asuva poika on täällä lomalla ja vietämme hänen tervetuliaisjuhliaan. Joku teki juuri maalin, koska mieheni huutaa alakerrassa...

tiistai, 12. kesäkuu 2018

15 vuotta ulkomailla

Näinä päivinä tulee kuluneeksi 15 vuotta, kun muutin ulkomaille. Vuoden 2003 kesäkuussa lähdin Tansaniaan töihin Suomen Lähetysseuran palvelukseen. Siellä vierähti neljä vuotta ja nyt olen asunut 11 vuotta Espanjassa tavattuani aviomieheni Camino Santiagolla vuonna 2007. Ikävä toiseen maahan on pysyvä seuralainen. Täällä Espanjassa ollessani kaipaan Äitiäni, sisartani, sukulaisia, ystäviä ja näin kesällä mökillä oloa. Suomessa ollessani kaipaan miestäni (jos hän ei satu olemaan kanssani ;-), ilmastoa, ruokaa ja rentoa elämäntyyliä. 

Olin tänään hematologin vastaanotolla. Lääkäri oli vaihtunut ja minun piti selittää koko historiani alusta alkaen!? Väsyttävää! Lääkäreillä ei ole aikaa perehtyä potilaan historiaan eli aina uudelle lääkärille mennessä on kerrattava tärkeimmät asiat ja se ei minun sairauskertomuksellani ole ihan lyhyt tarina! Lopputuloksena jatkan raudan syömistä. Gastroskopiassa ei ollut mitään poikkeavaa ja kolonoskopian koepalavastaukset eivät olleet vielä tulleet. Menen gastroenterologin vastaanotolle 26.6. hakemaan tuloksia. Hematologi lähetti minut uusiin verikokeisiin heinäkuun alussa ja katsotaan, onko rauta-arvo noussut. Jos on, voin tulla Suomeen kesälomalle. Jos ei, vuorossa on luuydinpunktio, jossa tutkitaan verisolujen muodostumista. Saamani sytostaattihoidot ovat kuulemma saattaneet vaurioittaa luuydintä. Seuraava hematologin vastaanottoaika on 10.7.

Ensi viikolla mieheni ja minä käymme kolmen päivän pikavisiitillä Palma de Mallorcalla. Miehelläni on hoidettavia asioita ja tapaamme siellä asuvia sukulaisia. Vaihtelu virkistää näiden lääkärikäyntien välissä. Täällä ei sitäpaitsi juhlita ensi viikolla olevaa juhannusta, joten Palman reissu tuo lohdutusta siihen, etten pääse Suomeen juhannuksen viettoon. 

torstai, 7. kesäkuu 2018

"Vanhuus ei tule yksin"

Eikö se ole suomalainen sanonta? Tulin juuri ortopedin vastaanotolta kuulemasta eilen otetun polven magneettikuvan tuloksia. Polven rusto on kulunut, mutta se ei aiheuta toimenpiteitä, ellei kipu haittaa minua tai polvi turpoa. Polvikierukka ja ristisiteet ovat kunnossa. Lääkäri suositteli enemmän pyöräilyä ja vähemmän juoksua ja vuorivaelluksilla tulla alas varovasti. Hänen mukaansa voin unohtaa koko asian. Oma-aloitteisesti en olisi edes mennyt ortopedille, koska suunnilleen kaikki nivelet oireilevat syöpälääkityksen vuoksi, mutta hematologi suositteli. Hän halusi poissulkea, ettei polvessa ole tulehdusta, joka aiheuttaisi yhden veren tulehdusarvon nousua. Myös fysioterapeuttini on pariin kertaan todennut, ettei olisi pahitteeksi tutkia polven tilanne. No en muutenkaan ollut enää ajatellut juosta maratoneja, joten voin juosta omaksi ilokseni ja alkaa pyöräillä enemmän. Nyt reilun parin viikon ajan edellisen ortopedikäynnin jälkeen en ole juossut enkä pyöräillyt, vaan joogannut ja sauvakävellyt ja polvi on kuten ennenkin. 

Viime päivityksessä kerroin, että valmistelimme mieheni synttäripaellaa sukulaisille. Päivä oli onneksi aurinkoinen, koska täällä on viime aikoina ollut hyvin epävakainen ja kylmä sää kuten yleensä Suomessa kesäisin ja Suomessa puolestaan on ollut espanjalaiset helteet. Meitä oli lopulta "vain" 22 ihmistä ja mieheni valmisti paellaa pihalla ja myös söimme ulkona. Seuraava paella tarjotaan entisille työtovereille 27.6. ja sitä seuraava taas sukulaisille, koska mieheni vanhempi Australiassa asuva poika tulee Espanjaan kesälomalle. Juhlista puheenollen lauantaina juhlimme suvun voimin mieheni veljentyttären 18-vuotisjuhlia. Täällä ei juhlanaiheet lopu!

Minä huomaan tarvitsevani kaiken keskellä arkisia asioita. Olen viime aikoina nauttinut ruoanlaitosta ja leivonnasta, mutta vain meitä kahta varten. Eilen tuli vuosi täyteen uudessa kodissamme. Sen kunniaksi huomenna talon rakentajat tulevat repimään olohuoneen yhden seinän jalkalistat ja sieltä alta höyläämään lattiaa, koska laminaatti on alkanut kupruilla!?

Nämä lääkärikäynnit ja tutkimukset väsyttävät ja hermostuttavat minua ja haluaisin jo vahvistuksen, pääsenkö Suomeen kesälomalle. Vielä on ainakin kolme eri lääkäriä ja parit verikokeet ennen sitä. Ensi tiistaina on hematologi. 26.6. haen tähystysten tulokset ja 9.7. on onkologi. On hyvä, että meitä syöpäpotilaita tarkkaillaan, mutta välillä tässä kaikessa on vähän ylireagoinnin makua. Minulla on käynnissä taas myös "operaatio EU-sairaanhoitokortti"!? EU-sairaanhoitokorttini vanhenee tässä kuussa ja yritin mieheni kanssa uusia sitä netin kautta kuten miehenikin on onnistuneesti tehnyt. Minun tapauksessani se ei taaskaan onnistunut!? Nyt minulla on siis aika sossuun 29.6. 

  • Uusi hoito

    - Tamoksifeeni 20 mg lopetettiin ja aloitettiin Anastrazol 1 mg/vrk, Ideos Unidia kalkki- ja D-vitamiinivalmiste 1 annospussi/vrk, Goserelina 3,6 mg implantti 28. päivän välein 17.2. 2016 alkaen