sunnuntai, 7. tammikuu 2018

Vuoden alkaessa

Olin tasan viisi viikkoa Suomessa ja nyt olen taas kotona Espanjassa. Jouluna ja juhannuksena Etelä-Suomessa käy sama vaatetus: untuvatakki ja kumisaappaat! Onneksi ostin heti joulukuun alussa nastalenkkarit, sillä ilman niitä olisin todella vaipunut epätoivoon kelien kanssa. Juoksin viiden viikon aikana 137 kilometriä nastoilla ja välillä joogasin ja saunoin vastapainoksi.

Luin viisi hyvää suomenkielistä kirjaa kirjastosta lainattuina. Kävin katsomassa paljon kehutun "Tuntematon sotilas" -elokuvan ja totesin, ettei elokuvaa turhaan ole kehuttu. Pääsin joka sunnuntai kirkkoon, joulukonsertteihin ja sain tavata ystäviä. Joulunpyhät vietin rauhassa Äitini kanssa kahdestaan. Suku kokoontui 30.12. sen vanhimman jäsenen hautajaisiin.

Mieheni palaa huomenna Australiasta ja asetumme arkeen. Tiistaina pääsen taas joogatunnille. Odotan uudelta vuodelta paitsi terveyttä niin rauhaisaa arkea. Viime vuosi meni muuttoprojektin merkeissä, joten nyt toivon, että saamme nauttia rauhassa uudesta kodistamme. Odottelin kovasti lunta Suomessa ja nyt kun pääsin kotiin niin täällä sataa lunta!

sunnuntai, 17. joulukuu 2017

Joulun odotusta Suomessa

Kiitos kaikista edellistä blogikirjoitustani koskevista kommenteista! Kirjoitin aiheesta, josta keskustellaan selvästi liian vähän. En tiedä, johtuuko terveydenhoitajan ammatistani, avoimesta luonteestani vai mistä, mutta minulle seksuaalisuudesta puhuminen ei ole vaikeata.

Olen jo nauttimassa jouluvalmisteluista Suomessa. Mieheni lähti poikansa luo Australiaan viettämään joulua ja minä tulin Suomeen auttamaan sairastelevaa Äitiäni. Kirjoitimme yhdessä joulukortteja, olemme käyneet joulukonserteissa, Kauneimmissa Joululauluissa ja jouluostoksilla. Lukeminen on yhteinen harrastuksemme, joten kirjastossa on käyty jo parikin kertaa hakemassa lukemista. Olen ehtinyt myös tavata joulukiireisiä ystäviäni. Pääsin mukaan juhlistamaan 100-vuotiasta Suomea. Jouluruokaakin olen saanut maistaa jo pari kertaa ja valmistan jotain alkavalla viikolla itsekin joulupöytäämme, vaikka täältä Suomesta saa kaiken halutessaan valmiinakin. Huomaan, että minusta on ulkomailla asuessani tullut jouluihminen eli nautin jouluvalmisteluista.

Ostin heti Suomeen tultuani suomalaiset nastalenkkarit juoksulenkkejäni varten, kun täällä Etelä-Suomessa tuskin pääsee nyt joululomalla hiihtämään. Se oli todella hyvä ostos! Olen jo ehtinyt juosta useamman lenkin ja ilman niitä näissä keleissä olisi vaarallista juosta. Jatkan joululoman viettoa Suomessa näissä merkeissä. Vielä on tarjolla joulumusiikkia, ystävien tapaamisia, jouluruokaa, hyviä kirjoja ja juoksulenkkejä. Sauna lämpiää lähes joka päivä, kun Espanjassa sitä ylellisyyttä minulla ei ole. Sukulaisiakin tapaan, kun sukumme kokoontuu yhden sen vanhimman jäsenen hautajaisiin joulun jälkeen. Haluan toivottaa kaikille rauhaisaa joulun aikaa!

perjantai, 24. marraskuu 2017

Mikä elämässä muuttui syövän myötä

Minusta ei tullut rauhallisempaa, kärsivällisempää tai positiivisempaa ihmistä. Sen sijaan olen saanut muutamia uusia hyviä ystäviä syöpäsisarista. Olen siitä todella onnellinen, sillä luulin jo, että uusien ystävyyssuhteiden solmiminen tässä iässä, vieraassa maassa ja vieraalla kielellä on mahdotonta. Olen aloittanut uuden harrastuksen joogan, joka todella auttaa nivelvaivoihin ja on hyvää vastapainoa juoksuharrastukselleni. Jätin punaisen lihan, sokerin ja alkoholin pois ruokavaliosta ja lisäsin entisestään vihanneksia, hedelmiä ja pähkinöitä. Jaksan paremmin ja olo on kevyempi.

Yöuni muuttui katkonaiseksi kuumien aaltojen takia ja opin hyödyntämään espanjalaista siestaa. Nivelvaivat pakottavat venyttelemään, joogaamaan ja liikkumaan päivittäin, jotta selviän ilman kipulääkkeitä. Minusta tuli seksihaluton, kuivalimakalvoinen vaihdevuodet ohittanut vaimo. Onneksi parisuhteessamme muut asiat ovat tärkeämpiä kuin seksi. Olen aina ollut inhorealisti enkä mikään vuoden positiivisin henkilö ja kiihtynyt helposti nollasta sataan. Nyt mielialavaihtelut ovat vielä potenssiin jotain...

Jätin pysyvän työpaikkani jo ennen sairastumista, mikä espanjalaisessa kulttuurissa ei ole mitenkään omituista. Täällä on sosiaalisesti hyväksyttyä olla kotirouva. Espanjalaiset ystäväni eivät koskaan kysele töihin paluustani. Uuteen ihmiseen tutustuttaessa ei yleensä ensimmäisten aiheiden joukossa udella ammattia, kuten Suomessa. Ihmisiä ei luokitella niin paljon ammatin mukaan. Suomessa saan jatkuvasti osakseni ihmetystä, miksi en jo palaa työelämään. Työllä ja saavutuksilla ei ole minulle enää paljoakaan merkitystä. Tämän muutoksen ovat saaneet aikaan espanjalainen kulttuuri ja syövän sairastaminen vaan vahvisti sitä. Minut Suomen työelämän ajalta tuntevat eivät ehkä osaa kuvitella sitä, sillä nuorempana olin todella työsidonnainen ihminen. Nyt minulle on tärkeintä kokonaisvaltainen hyvinvointi.

keskiviikko, 8. marraskuu 2017

Loppuvuoden suunnitelmia

Uuden kodin laitto etenee. Olen saanut kaikki uudet verhot ikkunoihin. Varaston hyllyt on koottu ja varasto järjestetty. Saimme neljä polkupyöräämme seinätelineisiin. Vain pari paellapannua odottaa vielä telineitään. Takapihan laatoitustyö valmistui eilen. Keväällä ostamme sinne uudet kalusteet. Palomiesystävämme kävi asentamassa Suomesta tuomani palo- ja häkävarottimet paikoilleen. Täällä kodeissa ei palovarottimia juurikaan näe. Minulla on myös sammutuspeitto keittiössä, kun täällä uppopaisto öljyssä on yleinen kokkaustapa. Mankeli on myös yksi kodinkone, jota espanjalaiset aina ihmettelevät.

Käyn nykyään kolme kertaa viikossa iyengar-joogatunneilla, joka auttaa syöpälääkityksen aiheuttamiin nivelvaivoihin. Joogatunti kestää kerrallaan 1,5 tuntia. Viime sunnuntaina osallistuin myös kolmen tunnin intensiivikurssille. Selvisi, että toinen viikottaisista opettajistani on onkopsykologi! Niin paljon kun yritin etsiä psykologista apua viime vuonna ja nyt olen hyvin kokonaisvaltaisessa "kuntoutuksessa".

Kerroin yhdessä päivityksessäni syyskuun lopussa olleista mieheni veljentytön kolmen päivän häistä. Varsinainen vihkiminen maistraatissa tapahtui kuukautta myöhemmin puolitoista viikkoa sitten. Täällä on yleistä, että juhlat pidetään ensin ja paperityöt tehdään myöhemmin. Olimme taas muiden reilun kahdenkymmenen muun lähimmän kanssa paikalla todistamassa ja juhlistamassa tätäkin hetkeä. Nuoripari lähtee tammikuussa häämatkalle kiertämään Etelä-Amerikkaa.

Mieheni lähtee parin viikon päästä Australiassa asuvan poikansa luo viettämään joulua ja palaa kotiin tammikuussa. Minä matkustan joulukuun alussa Suomeen valmistelemaan ja viettämään joulua Äitini kanssa, joka tarvitsee apua. Juhlin siis 100-vuotiasta Suomea siellä, enkä osallistu täällä suurlähetystön järjestämiin itsenäisyyspäiväjuhliin, suomalaisen seurakunnan adventtimyyjäisiin tai Kauneimpiin Joululauluihin. Viime vuonna vietinkin joulun täällä, joten nyt pääsen Suomessa joulukonsertteihin, saunaan ja nauttimaan suomalaisesta joulutunnelmasta. Unelmien täyttymys olisi päästä hiihtämään, mutta se voi olla liikaa toivottu Etelä-Suomen leveysasteella.

keskiviikko, 25. lokakuu 2017

Uusi asunto alkaa tuntua kodilta

Olimme kutsuneet mieheni suvun viime sunnuntaina tupaantuliaisiin ja mieheni teki paellaa. Paikalle tuli 18 ihmistä. Onneksi oli hyvä sää, joten paellan teko onnistui pihalla ja osa vieraista söikin ulkona. Pitkän lounaan jälkeen väki katseli telkkarista jalkapalloa. Suku ihasteli uutta kotiamme ja jätti jälkeensä aikamoisen siivon. Espanjassa ei ole tapana riisua kenkiä sisällä ja ruoan kanssakin kuljetaan eri tavalla paikasta toiseen kuin Suomessa. Maanantaina, kun juhlien jäljet oli siivottu, laitoin vasta matot lattiaan. Meillä käytetään mattoja ja itse vaihdamme kotona sisätossut jalkaan. 

Nyt meillä on jo kaikki lamput ja verhotangot paikoillaan. Parhaillaan laittelen verhoja. Takapihan laatoitustyö on käynnissä. Itse olisin halunnut järjestää tupaantuliaiset vasta myöhemmin, kun pihakin on laatoitettu, mutta suku oli jo kärsimätön odottamaan...Sain sentään päättää sen, että kutsuimme pelkät sukulaiset ja ystäviä kutsutaan myöhemmin erikseen. Edellisessä kodissa juhlissa oli välillä lähes 50 ihmistä ja se on aivan liikaa kerralla! Tänään asennettiin suihkuseinä. Huomenna pihaan pystytetään iso pyörivä pyykkiteline. Seuraava iso projekti on varaston järjestäminen. Hyllyt meillä on jo ostettuna. Taulut ovat myös vielä laittamatta. 

Viime torstaina 19.10. oli kansainvälinen rintasyöpäpäivä. Valokuvaaja, joka otti kuvia lehtijuttua varten, oli yllättäen valinnut minut jutun keulahahmoksi ja laittanut kuvani Instagramiinsa. Sain paljon positiivisia kommentteja rohkeudestani mennä kuviin yksirintaisena. Minulle se ei ollut mikään iso asia ja haluan kuviin menolla kannustaa naisia tekemään itsensä näköisiä päätöksiä. Se kun ei täällä ole niin itsestäänselvää kuin Suomessa. 

  • Uusi hoito

    - Tamoksifeeni 20 mg lopetettiin ja aloitettiin Anastrazol 1 mg/vrk, Ideos Unidia kalkki- ja D-vitamiinivalmiste 1 annospussi/vrk, Goserelina 3,6 mg implantti 28. päivän välein 17.2. 2016 alkaen