tiistai, 30. maaliskuu 2021

Elämälle kiitos

Edellisestä päivityksestä on kulunut jo kaksi kuukautta ja paljon on taas tapahtunut. Tänään on kulunut tasan kuusi vuotta rintasyöpädiagnoosin saamisesta ja blogi täyttää siis huomenna myös kuusi vuotta. Aloitinhan alunperin tämän vuodattamisen juuri sairastuttuani purkaakseni tunnelmiani. Näihin lähipäiviin mahtuu aina myös oma syntymäpäiväni ja Isäni kuolemasta tulee myös kuluneeksi jo viisi vuotta. 

Mieheni äiti eli anoppini kuoli kaksi viikkoa sitten. Hän oli ollut jo useamman vuoden dialyysihoidossa, väsyi siihen ja päätti lopettaa hoidot. Minulla on espanjalainen työsopimus ja täällä lähiomaisen (joksi anoppikin lasketaan) kuoleman johdosta saa kolme palkallista vapaapäivää ja jos matkaa on yli 200 km vielä kaksi lisäpäivää. Minun oli siis mahdollista matkustaa Madridiin hyvästelemään anoppini, mieheni tueksi sekä osallistumaan hautajaisiin, jotka paikallisen tavan mukaan järjestetään heti seuraavana päivänä kuoleman jälkeen. Olen aikaisemminkin kertonut, että mieheni suku on hyvin perinteinen ja suuri. Kaikki viisi veljestä perheineen osallistuivat saattohoitoon kotona. Anoppini halusi kuolla kotona perheensä ympäröimänä ja näin myös tapahtui. Ruuminvalvojaiset olivat myös kotona. Hautajaisista ei edes ilmoitettu ja hautausmaalla oli varmaan satakunta ihmistä. Kaikki oli jotenkin hyvin kaunista ja olen iloinen koko suvun puolesta, että he saivat osallistua kaikkeen, koska kuolemaa yritetään liikaa nykyään piilottaa laitoksiin, vaikka se on luonnollinen osa elämää. Myös lastenlapset nuorin 12-vuotias mukaanlukien olivat mukana. Sielunmessu katoliseen tapaan järjestetään ensi viikolla.

Töitä on paljon. Ihmisten yhteydenottomäärät vain kasvavat, vaikka turisteja ei vielä edes ole. Hanke myös kiinnostaa, sillä olen antanut useampia haastattelujakin. Yksi työllistävä asia on ollut työsuojelu. Merimiesirkkohan rekisteröityi viime vuonna tänne Espanjaan. Lain mukaan tultiin tekemään työsuojelutarkastus tilaan, jossa työskentelen eli Aurinkorannikon seurakuntakotiin. Siitä tehtiin virallinen raportti, jonka tulkitsin työnantajalleni. Sen lisäki minun piti Espanjan ainoana työntekijänä suorittaa työsuojelukurssi netin kautta. En ole elämässäni joutunut sellaistakaan ennen suorittamaan. Se oli yllättävän laaja ja monipuolinen. Monet ovat sitä mieltä, että Espanjassa kaikki on vähän sinne päin, mutta he ovat väärässä. Nyt on lain kirjain täytetty. Edessä olevat pääsiäispyhät tuovat toivottavasti kaipaamani lepoa. Hyvää pääsiäistä kaikille!

lauantai, 30. tammikuu 2021

Tammikuun terveisiä

Sain viettää mieheni kanssa ensimmäistä kertaa elämässä kahdenkeskistä rauhallista joulua ilman kummankaan sukulaisia täällä Fuengirolassa. Espanjan itsehallintoalueiden rajat avautuivat 23.12. siten, että perheenjäseniä oli mahdollisuus tavata. Valmistin ja hankin suomalaisia jouluruokia, koska mieheni ei ole koskaan viettänyt joulua Suomessa. Täällä "Suomen eteläisimmäksi kaupungiksi" kutsutussa Fuengirolassa suomalaisia ruokia on saatavilla suomalaisista kaupoista tai ravintoloista. Kinkku, laatikot, rosolli, sillit, savulohi, saaristolaisleipä, karjalanpiirakat, riisipuuro, sekahedelmäkeitto ja piparit maistuivat. Pyöräilimme paljon. En ole koskaan joulu-tammikuun aikana pyöräillyt lähes tuhatta kilometriä, mutta tässä ilmastossa se on mahdollista. Mieheni viihtyy täällä onneksi oikein hyvin. Syöpälääkityksen lopetuksen huomaan parantuneena unena.

Työtä on takana nyt puoli vuotta ja 1637 kontaktia, jotka eivät ole eri ihmisiä, vaan monien kanssa työskennellään tiiviistikin. Yhteistyöverkosto sekä paikallisten että suomalaisten tahojen kanssa on muodostunut. Minulla on tukena hyvä esimies ja työnohjaaja. Koronatilanne paheni odotetusti joulun rajoitusten höllentämisen seurauksena ja on nyt tilastojen perusteella pahempi kuin viime vuonna. Itsehallintoalueiden rajat sekä myös kuntarajat ovat taas kiinni, öinen ulkonaliikkumiskielto voimassa ja kokoontumisia sekä aukioloaikoja rajoitetaan. Seuraan rajoituksia, jotka muuttuvat tiheästi ja ovat aluekohtaisia, jotta osaan vastailla ihmisten kyselyihin. Fuengirolassa esim. Aurinkorannikon seurakuntakoti ja Suomelan yhdistys, joissa monet suomalaiset kokoontuvat, ovat suljettuina, etteivät tartunnat lisääntyisi. Tapaamiset ovat siirtyneet enimmäkseen ulkoilmaan. Aurinkorannikolle ei ole tullut talveksi suomalaisia kuten aiemmin, mutta täällä asuu kuitenkin vuoden ympäri tuhansia ihmisiä. Ihminen näköjään tottuu monenlaiseen, kuten näissä poikkeusoloissa elämiseen. Itse olen rauhallisella mielellä, mikä on tärkeää, jotta jaksan tehdä töitä. Koen olevani oikeassa paikassa. Toivotaan, että nyt jo käynnissä olevat rokotuskamppanjat tuovat valoa tähän vuoteen. 

sunnuntai, 20. joulukuu 2020

Rauhallista joulua Fuengirolasta!

Tämän viikon tiistaina otin viimeisen Anastrozol-syöpälääkkeen eli viiden vuoden lääkitys on nyt loppunut! Mieleni on todella kiitollinen! Sain täällä omalta terveysasemaltani influenssa-ja pneumokokkirokotukset ja nyt odottelen koronarokotteen saapumista. Eilen tuli neljä kuukautta siitä, kun mieheni kanssa ajelimme tänne Fuengirolaan Madridista. Tuntuu kuin siitä olisi jo pidempikin aika. On ollut intensiivinen syksy uuden työn parissa ja olen ollut enimmäkseen yksin, koska mieheni ei ole koronarajoitusten vuoksi päässyt tänne yli kahteen kuukauteen, koska Espanjan itsehallintoalueiden rajat ovat suljettuina. On luvattu, että perheenjäsenet saisivat ylittää rajoja 23.12. Toivottavasti päätös pitää, sillä odotan kovasti miestäni tänne jouluviettoon kanssani. Se olisi elämämme ensimmäinen kahdenkeskeinen joulu ilman kummankaan sukulaisia. Minulla on muutama vapaapäiväkin. 

Uuden työn ja varsinkin hanketyön aloittaminen on aina intensiivistä sen lisäksi, että vaihdoin myös paikkakuntaa. Olen esimieheni ja työnohjaajani tuella koettanut rajata tonttia. Hankkeen tueksi koottiin myös ohjausryhmä. Odotuksia on paljon, eikä niihin kaikkiin yksi ihminen millään pysty vastaamaan. Petymyksiä on pakko tuottaa ja sietää myös itse. Työtä voisi tässä vaiheessa kuvailla kolmella sanalla: verkostoituminen, asiakastyö ja tiedottaminen. Kuten olen jo ennenkin maininnut niin Suomen Merimieskirkon Aurinkorannikon sosiaalityön hankkeesta ja työstäni kiinnostuneet voivat seurata sitä Facebookissa osoitteessa @aurinkorannikonmerimieskirkko Facebookissa ei tarvitse itse olla voidakseen lukea sivuja. 

Olen viime aikoina muistellut paljon syksyä 2003, kun aloitin yksin työtä Tansaniassa. Silloinkin odotukset olivat kovat ja yksinäisyys vaivasi. Nyt korona on vaikeuttanut kaikkea, eikä tilanne tietenkään ole sama nykyisillä yhteydenpitomahdollisuuksilla. Pyörä- ja sauvakävelylenkit, jooga, lukeminen, leivonta ja ruoanlaitto ovat korona-aikanakin sallittuja harrastuksia. Onneksi minulla on myös kaunis koti ja maailman paras vuokraisäntä. Eilen vietimme vapaaehtoisten joulujuhlaa, tänään Aurinkorannikon seurakunnan 35-vuotisjuhlaa, tiistaina järjestämme kadun joulujuhlan ja vielä jouluaattonakin olen päivystämässä. Täällä, kun ainakin tällä hetkellä on saanut kokoontua. Sitten on aika rauhoittua joulunviettoon. Haluan toivottaa kaikille rauhallista joulua ja siunausta vuodelle 2021!

perjantai, 6. marraskuu 2020

Saan lopettaa syöpälääkityksen!!!

Koronarajoitusten vuoksi muutin tämänviikkoisen onkologikäyntini Madridissa jo hyvissä ajoin puhelinajaksi ja kävin täällä Fuengirolassa verikokeissa. Sain lääkäriltä upeita uutisia: saan lopettaa syöpälääkkeet, koska kaikki arvot ovat kunnossa!!! Viisi ja puoli vuotta kestänyt hoitorumba on siis vihdoinkin ohi! Kontrollikäynnit jatkuvat toki edelleen. Seuraava on puolen vuoden päästä ja sitten, jos kaikki on kunnossa, vuoden välein. Mielenkiintoista nähdä, häviävätkö lääkityksen sivuvaikutukset kuten unihäiriöt. Kivut vähenivät jo huomattavasti, kun muutin tänne rannikolle lämpimään ilmastoon. Ymmärrän hyvin, miksi tämä alue on kivulloisten suomalaisten suosiossa. Sain jo siirrettyä julkisen terveydenhoitoni Madridista Andalusiaan ja minulla on nyt paikallinen sairaanhoitokortti ja omalääkäri. Minulla oli myös omalääkärin soittoaika tällä viikolla ja saan käydä hakemassa influenssa- ja pneumokokkirokotukset. 

Viimeksi kirjoitin, että työnohjaaja on haussa ja sellainen löytyi ja olemme jo kerran tavanneetkin linjoilla. Se auttaa minua työssäjaksamisessa. Suomalainen media on ollut ihailtavan kiinnostunut tästä Merimieskirkon Aurinkorannikon sosiaalityön hankkeesta, jossa työskentelen. Se on siis ollut tärkeä osa työtäni viime viikkojen aikana. Akkuja olen ladannut pyöräilemällä, joogaamalla, leipomalla ja laittamalla terveellistä kasvisruokaa. Käyn suomalaisen seurakunnan messuissa ja löysin Fuengirolasta myös ekumeeniset Taize-illat. Koko Espanjaan julistettiin taas poikkeustila 9.5.2021 asti sekä öinen ulkonaliikkumiskielto ainakin ensi viikolle saakka. Myöskään itsehallintorajojen yli ei saa liikkua ilman pätevää syytä. Nyt rajoituksia tehdään itsehallintoalueittain eli informaatio on aika sekavaa. Kaikkien meidän pitää nyt uskoa tulevaisuuteen ja luottaa siihen, että selviämme tästä kyllä yhteistyöllä!

lauantai, 3. lokakuu 2020

Työssäjaksaminen

Olen nyt virallisesti fuengirolalainen, kun sain muuttoilmoitukset tehtyä sekä täällä kaupungintalolla että netin kautta Suomen väestörekisteriin. Tämä oli taas tyypillinen esimerkki byrokratian eroista. Täällä minun piti varata netistä aika etukäteen kaupungintalon rekisteriin, jossa muuttoilmoituksen voi tehdä. Jonoa oli noin kuukausi eli varasin ajan joskus elokuun lopussa ja sain ajan 24.9. Minulla piti olla mukana alkuperäinen passi, espanjalainen henkilötunnustodistus eli NIE-numero, vuokrasopimus, lupapaperi asunnon omistajalta, että saan muuttaa hänen omistamaansa asuntoon sekä kuitti viime kuukauden maksetusta vuokrasta ja kaikista näistä kopiot. Minun piti esittää kaikki nämä paperit henkilökohtaisesti saadakseni muuttoilmoituksen tehtyä. Sen jälkeen tein kotona vastaavan Suomeen ja se kesti netin kautta ehkä viisi minuuttia...

Sosiaalikuraattorin työ on mielekästä, eikä ole kahta samanlaista päivää. Työtä on kuitenkin rajattomasti ja kohtaamieni ihmisten elämäntilanteet ovat erittäin rankkoja. Teen jatkuvasti yhteistyötä paikallisten sosiaaliviranomaisten, terveydenhoitohenkilökunnan ja poliisin kanssa. Päivittäin teen töitä vähintään kahdella kielellä. Tiedostan heti alussa, miten tärkeää on pitää huolta jaksamisesta. Olen luonteeltani perfektionisti, mutta ikä ja sairastettu rintasyopä ovat opettaneet, että ellen itse voi hyvin, minusta ei ole hyötyä kenellekään. Pidän huolta perusasiosta. Syön hyvin enimmäkseen kotona tehtyä kasvisruokaa. Nukun riittävästi ja lepään piikkimatolla lähes joka päivä myös työpäivän jälkeen. Kolmena päivänä viikossa joogaan ja vapaapäivinä viikonloppusin käyn pyöräilemässä tai sauvakävelemässä säästä riipuen. Käytännössä kaikki työmatkat kuljen kävellen. Saan tukea työhöni esimieheltäni, seurakunnan työtovereilta ja minulle ollaan myös etsimässä työnohjaajaa.

Sunnuntaisin käyn Aurinkorannikon seurakunnan jumalanpalveluksessa. Se ei ole minulle työtehtävä, vaan käyn siellä itseni tähden. Saan itselleni sieltä hengellistä ravintoa ja voimia viikkoon ja autan samalla palveutehtävissä eli toteutan diakonissan kutsumustani. Kaipasin sitä Madridissa, kun jumalanpalvelus oli vain pari kertaa vuodessa. Nyt minulla on jo nettiyhteys kotona ja sekä suomalainen että espanjalainen työnumero ja Facebook-sivu: aurinkorannikonmerimieskirkko.fi Siellä voit vierailla, vaikka sinulla ei itsellä Facebook-tiliä olisikaan. Olen mieheni kanssa laittanut hiljalleen kotia kuntoon. Syksyn tullen jää varmaan aikaa lukuharrastuksellenikin. Kävin myös optikolla näöntarkastuksessa, kun nyt teen paljon tietokoneella töitä. Kaikki on onneksi kunnossa, eikä ole tarvetta uusille silmälaseille.