perjantai, 19. lokakuu 2018

Kaikki hyvin onkologin vastaanotolla!

On kulunut jo kolme vuotta sytostaattihoitojen loppumisesta. Sen jälkeen olin rinnan laajentimen poistoleikkauksessa, sain tuberkuloosidiagnoosin ja puolen vuoden hoidon siihen ja tänä keväänä podin anemiaa. Tuntuu, että aina löytyy jotain uutta hoidettavaa. Eilisessä onkologin puolivuotistarkastuksessa ei löytynyt mitään poikkeavaa! Veriarvot ja luuntiheysmittaustulokset ovat normaalit, joten minulla on seuraava vastaanottoaika onkologille vasta puolen vuoden päästä 15.4.2019! Sitä ennen käyn verikokeissa ja rinnan magneettikuvassa, joihin sain eilen jo lähetteet. Jatkan samalla Anastrozol-hormoniestolääkityksellä sekä kalkki- D-vitamiinivalmisteella, joka ehkäisee lääkityksen aiheuttamaa osteoporoosia.

Enterorokon jäljiltä jalkojen iho kuoriutuu edelleen, mutta kai sekin joskus loppuu. Maanantaina menen vielä omalääkärin vastaanotolle hakemaan reseptejä lääkkeisiini. Toivon saavani reseptit loppu vuoden lääkkeisiin, jotta voisin tulla ensi viikolla Suomeen hoitamaan lonkkaproteesileikkaukseen menevää Äitiäni. Toivuttuani enterorokosta olen voinut tapailla täällä olevia ystäviäni, käynyt pyöräilemässä ja joogatunneilla. Vähän jännittää, miltä Suomen marraskuun pimeys tuntuu, sillä en ole kokenut sitä 15 vuoteen! Suomessa pääsee onneksi saunaan ja aion nauttia Suomen mahtavista kirjastopalveluista ja lukea kasakaupalla kirjoja.

tiistai, 9. lokakuu 2018

Paella

Olen monta kertaa maininnut, että kun meille tulee vieraita tai suku kokoontuu mieheni tekee paellaa. Suurin osa Espanjassa käyneistä suomalaisista on maistanut tätä alunperin Valenciasta kotoisin olevaa riisiruokaa. Paella on espanjaksi sekä ruoka että laakea kahvallinen pannu, jossa ruokaa valmistetaan. Paellan tekoon tarvitaan aina riisiä, oliiviöljyä, suolaa ja vettä. Perinteiseen paellaan laitetaan kanaa, kania, etanoita, vihreitä papuja ja tomaattia. Meillä tätä versiota ei ole tehty koskaan. Usein käytämme mustekalaa, katkarapuja, simpukoita ja kalaa. Myös lihaa voi laittaa. Paellaan voi käyttää myös pelkkiä kasviksia.

Meillä tehdään usein paellaa, johon laitetaan artisokkaa ja turskaa. Musta riisi on minun suosikkini. Siihen tulee mustekalaa ja se värjätään mustekalan musteella. Sitä syödään valkosipulimajoneesin eli aliolin kanssa. Paella ei siis ole aina samanlaista, vaan aina tekijänsä näköistä. Meillä tehdään välillä myös paellapannussa tehtävää fideuáta, johon laitetaan riisin asemasta fideoita eli pastanuudeleita. Sen muita aineksia ovat kalaliemi, kala ja erilaiset merenelävät. Paellaa on helpointa tehdä ulkona, koska pannu laitetaan jalkojen päälle ja sen alle laitetaan kaasuritilä. Myös hellalla voi tehdä pienen paellan. Meillä on paellapannuja 4-, 10-, 20- ja 30-hengelle. Jos joku haluaa vielä enemmän tietoa paellasta tai sen historiasta, suosittelen Wikipediaa, jossa on hyvä sivusto asiasta.

Olin tänään silmälääkärin vastaanotolla. Edellisen kerran olen käynyt joskus yli 15 vuotta sitten Suomessa. Halusin varmistaa, etteivät sytostaattihoidot ja lääkkeet ole aiheuttaneet tuhoja. Silmälääkäri teki erilaisia tutkimuksia ja kaikki on kuulemma onneksi hyvin. Hän lähetti minut vielä varmuuden vuoksi campimetriaan, jota myös perimetriaksi kutsutaan ja suomeksi se näyttää olevan näkökenttätutkimus sekä optiseen kohererenssiin tomografiaan (OCT). Niissä poissuljetaan glaukooma ja verkkokalvon sairaudet. Sain tutkimuksiin ajat vasta tammikuussa, koska suunnitelmani on, että jos ensi viikon 18.10. onkologikäynnillä kaikki on kunnossa, tulen taas Suomeen tämän kuun lopussa. Äidilleni laitetaan lonkkaproteesi ja haluan tulla hoitamaan häntä leikkauksen jälkeen.

keskiviikko, 3. lokakuu 2018

Veriarvot kunnossa!

Eilen minulla oli intensiivipäivä sairaalassa. Ensin olin hematologin vastaanotolla. Kaikki veriarvot ovat normaaleja! Hemoglobiini on hyvä ja rautavarastot ovat täyttyneet! Jopa kolesteroliarvo on taas normaali. Hematologi haluaa kontrolloida veriarvot vielä puolen vuoden päästä keväällä.

Seuraavaksi oli vuorossa gastroenterologi, jonka hoiviin päädyin hematologin lähetettyä minut mahalaukun ja paksusuolen tähystyksiin. Tähystyksissähän ei ollut kesällä mitään poikkeavaa ja koska veriarvot ovat nyt normaalit minun ei tarvitse enää mennä hänen vastaanotolleen. Taas yksi hoitava lääkäri vähemmän!

Lopuksi eilen olin densiometriassa eli luuntiheyden mittauksessa. Sen tulokset menevät onkologille eli saan ne 18.10. Pari viikkoa sitten sairastamani enterorokon seurauksena jalkojen ja käsien iho kuoriutuu nyt, kun vesikellot ovat kuivuneet. Olo on kuin nahkaansa luovalla käärmeellä! Olen kuitenkin jo niin toipunut, että olen päässyt pyöräilemään, kun täällä Espanjassa on vielä ihan kesäiset kelit. 

Mieheni suvun kanssa juhlimme viime viikolla yhden veljen synttäreitä ja toisen tupaantuliaisia. Huomenna mieheni tekee meillä paellaa, kun hänen entisiä työtovereitaan tulee meille syömään. Lauantaina paellaa syödään taas yhden veljen luona. Perjantaina tapaan pitkästä aikaa muita täällä asuvia suomalaisia, kun kokoonnumme yhden ryhmäläisen kotiin. Mukavaa vaihtelua! Sunnuntaina mieheni jazz-pianistiveli konsertoi ja olemme tieysti menossa kuuntelemaan häntä. Sosiaalinen elämä on taas vilkasta. Ensi tiistaina lääkärimaratonissani on vuorossa silmälääkäri.

lauantai, 22. syyskuu 2018

Puolivuotistarkastus

Täällä Espanjassa rintasyöpäpotilaita seurataan puolivuosittain. Itse asiassa olin onkologilla viimeksi heinäkuussa, mutta se oli ylimääräinen kerta, kun keväällä yksi lääke jätettiin pois ja onkologini halusi varmistaa, etteivät hormoniarvoni olleet nousseet lääkkeen poisjätön vuoksi. Joka kerta onkologini tutkii kaulan ja kainaloiden imusolmukkeet sekä kuuntelee keuhkot ja sydämen. Sain lähetteet verikokeisiin ja densiometriaan eli luuntiheyden mittaukseen, koska lääkitykseni voi aiheuttaa osteoporoosia. Toivottavasti ei aiheuta, sillä keväällä polvessa todettu nivelrikko on jo ihan tarpeeksi kurja vaiva ja lopetti juoksuharrastukseni. 

Menin lääkärin vastaanotolle valkoiset puuvillahanskat kädessä, sillä rakot olivat alkaneet puhjeta, enkä halua saada niihin mitään tulehdusta. Onkologini lähetti minut ihotautilääkärin vastaanotolle, jonne pääsinkin onnekseni saman tien! Olin tehnyt oikean diagnoosin ja enterorokosta oli kyse. Lääkäri tutki ja otti valokuvia ihovaurioista. Hän sanoi, että taudin pitäisi parantua itsestään parissa viikossa ja ihovaurioiden parantua, mutta jos niin ei käy minun pitää palata vastaanotolle. Hän määräsi antibiootti-kortisonivoidetta kahdesti päivässä käsiin ja jalkoihin, jotteivat rakkulat tulehdu. Tauti voi kuulemma tarttua niin kauan kuin rakkuloita on olemassa eli esim. joogatunneille en voi vielä mennä. Väsymykseni kyllä ilmoittaakin, että on syytä levätä. Tänäänkin nukuin melkein kahden tunnin päiväunet!

Ensi maanantaina menen onkologin ja aiemmin hematologin lähettämiin verikokeisiin. 2.10. minulla on "intensiivipäivä" sairaalassa, sillä minulla on samana päivänä hematologin ja gastroenterologin vastaanotot sekä densiometria. 9.10 menen silmälääkärille, jossa en ole käynyt vuosiin ja haluan varmistaa, etteivät syöpähoidot ole vaurioittaneet silmiäni. 18.10. menen uudestaan onkologin vastaanotolle hakemaan tuloksia. Kaikkien näiden lääkäreiden ja tutkimusten keskellä, vaikka välillä väsynkin, tunnen oloni kuitenkin turvalliseksi, kun vointiani seurataan tarkkaan.

keskiviikko, 19. syyskuu 2018

Enterorokko

Palasin mieheni kanssa Suomesta viime viikon tiistaina ja perjantaina tulin kipeäksi. Ensin nousi kuume ja olo oli kuin hakatulla. Lauantai-iltana käsiin ja jalkoihin alkoi nousta vesikelloja. Suuhun ei onneksi noussut juuri ollenkaan. Olin sairastunut lastentautina tunnettuun enterorokkoon! Jalat ja kädet olivat kuin tulessa vesikellojen noustessa. Mikään muu ei tuonut helpotusta kuin jo sytostaattihoitojen aikana oppimani käsien ja jalkojen liotus kylmässä vedessä. Yöt siis kuluivat rantatuolissa istuen ja kädet sekä jalat vesivadeissa! En ole ollut näin kipeä sytostaattien saamisen jälkeen eli kolmeen vuoteen. Vastustuskykyni on ilmeisen alhaalla ja olen tainnut taas kerran väsyttää itseäni vähän turhan paljon. Nyt olo alkaa olla jo hieman parempi, kun kaikki vesikellot ovat ilmeisesti nousseet, polte lakannut ja pystyn nukkumaan. Otan nyt hyvin rauhallisesti, ettei tule jälkitauteja. 

Olin yli kahdeksan viikkoa mökillä Äitini kanssa ja miehenikin viihtyi kanssamme viisi viikkoa. Meillä ei ollut mukana tietokonetta, joten olen viettänyt koko kesän terveellistä somepaastoa. Tämän kesän säät suosivat uintia, saunomista, sauvakävelyä, pyöräilyä, soutelua ja kaikenlaisia mökkipuuhia. On tehty puutarhatöitä, tyhjennetty ulkohuussia, poltettu roskia, puhdistettu mökkien kattoja ja rännejä, avattu viemäriä, puhdistettu likakaivoja, laskettu soutuvene vuosien tauon jälkeen vesille ja taas nostettu se ylös vedestä ja lopuksi laitettu mökki talviteloille. Kesällä kärsin rengasrikonkin ja ystävän avulla sain autoon uudet renkaat alle. 

Ennen mieheni tuloa Suomeen heinäkuussa säilöin kesän satoa Äitini kanssa sekä kävimme konserteissa ja kesäteatterissa.  Tapasin ystäviä ja pääsin mukaan juhlahetkiin. Mieheni kanssa pääsimme veneretkelle Seilin saareen serkkuni perheen ansiosta ja patikkaretkelle Kurjenrahkan kansallispuistoon ystäväpariskunnan ansiosta. Kahdestaan teimme yli 70 kilometrin päiväpyöräretken Velkualle ja kävimme päiväretkellä Helsingissä David Hockneyn taidenäyttelyssä, jonka mieheni halusi nähdä. Tänä vuonna emme lähteneet pidemmälle kesälomareissulle. Suunnitelmissa on ensi kesäksi parempien pyörien hankinta, jotta pääsemme taas pyöräreissulle. Jooga on antanut virtaa kesään ja se on ollut omaa aikaa Äidin ja mieheni kanssa olon sekä mökkipuuhien lomassa.

Huomenna aloitan taas puolivuotistarkastukset onkologin vastaanotolla. Hän määrännee tutkimuksia ja 2.10. minulla on vastaanotot hematologille ja gastroenterologille. 

  • Uusi hoito

    - Tamoksifeeni 20 mg lopetettiin ja aloitettiin Anastrazol 1 mg/vrk, Ideos Unidia kalkki- ja D-vitamiinivalmiste 1 annospussi/vrk, Goserelina 3,6 mg implantti 28. päivän välein 17.2. 2016 alkaen