lauantai, 3. kesäkuu 2023

Kiitos lukijoille ja mukanaeläjille!

Aloin kirjoittaa tätä blogia reilut kahdeksan vuotta sitten, kun sain rintasyöpädiagnoosin. Haluan kiittää kaikkia näinä vuosina blogiani lukeneita ja elämässäni mukanaeläneitä! Hormoniestolääkitys lopetettiin vihdoinkin ja nyt on syöpäkontrolleita enää kerran vuodessa. Elämäni rankin kokemus alkaa olla muisto, jonka läpikäymisestä voi ammentaa voimaa.

Aurinkorannikon kolmivuotinen sosiaalityön hanke saatiin kunnialla päätökseen ja loppuseminaari pidettiin 31.5.2023. Työ jatkuu kuitenkin osana Suomen Merimieskirkon ulkomailla tehtävää sosiaalityötä. Aloin kirjoittaa blogia, koska kirjoittaminen teki hyvää. Tässä työssä joudun jatkuvasti kirjoittamaan niin paljon, että koen tämän blogin jo vähän kuin taakkana. Olen myös tämän työn ja Fuengirolan tiiviissä suomalaisyhteisössä elämisen myötä tullut todella tarkaksi omasta yksityisyydestäni. Eroaisin jo koko sosiaalisesta mediastakin, jos se työni puolesta olisi mahdollista. Haluan toivottaa kaikille lukijoille hyvää kesää ja Jumalan siunausta elämänne poluille!

torstai, 23. maaliskuu 2023

Kevättä rinnassa

Kevätpäiväntasaus oli jo ja kelloja siirretään kesää kohti tulevana viikonloppuna. On siis virallisesti kevät. Fuengirolassa kukkivat unikot, mimosapuut ja huumaavalta tuoksuvat appelsiinipuut. Tuntuu hyvältä rankan talven jälkeen. Keskitalvea täällä viettänyt Äitini ja mieheni olivat pitkään flunssassa ja minulla oli välillä kaksi petipotilasta kotona. Minä hoitajana ihmeesti pysyin terveenä. Nekin taudit paranivat ja Äitini palasi jo Suomeen. Seuraavat vieraat Suomesta saan pääsiäiseksi. En ole alkuvuonna käynyt poissa työkentältä kuin yhden pitkän viikonlopun kotona Madridissa. Oli virkistävää vaihtaa vähän maisemaa sekä tavata ystäviä ja sukulaisia. 

Työrintamalle kuuluu oikein hyvää. Rahoitus työllemme jatkuu ainakin tämän vuoden loppuun. Työtämme arvostetaan ja saimme maaliskuun alusta Fuengirolan kaupungilta käyttöömme kauniit ja rauhalliset toimistotyötilat. Työparillani ja minulla on kummallakin oma työhuone, joten nyt sekä asiakas- että toimistotyötä saa tehdä rauhassa. Toimistolle on mukava kolmen kilometrin kävelymatka suuntaansa eli tulee liikuttuakin samalla. Asiakasmäärät ovat koko ajan suuria ja sen lisäksi kokoamme hankkeen loppuraporttia. Hankkeen loppuseminaari järjestetään toukokuun lopussa. Työ jatkuu kuitenkin siis myös sen jälkeen. Huhtikuussa pääsemme käymään Suomessa Merimieskirkon koko henkilökunnan koulutuspäivillä. Minusta on aina mahtavaa tavata työtovereita ympäri Eurooppaa. 

Ensi viikolla on taas vuosittaisen syöpäkontrollin aika: verikokeita, magneettikuva, gynekologi ja vielä tulosten valmistuttua onkologi. Se jännittää aina. Viime vuonna onkologi lupaili, että mikäli kaikki olisi nyt kunnossa, saisin vihdoinkin kahdeksan vuoden jälkeen lopettaa hormoniestolääkityksen. Toivon todella sitä. Tunnen itseni ainakin ihan terveeksi, kun jaksan töiden lisäksi vapaa-ajalla pyöräillä ja vaellella lähivuorilla. Nautitaan keväästä!

torstai, 29. joulukuu 2022

Avoin tulevaisuus

Sain viime vuotiseen tapaan mieheni ja Äitini tänne joulunviettoon kanssani. Äiti askarteli joulukortteja, jotka tänä vuonna ehtivät ajoissa perille. Laatikot, kinkun ja lohen ostin valmiina, mutta ehdin itse sentään leipoa pipareita ja joululimppuja sekä valmistaa rosollia, riisipuuroa ja sekahedelmäkeittoa. Ennen joulua kävimme joulukonserteissa ja laulamassa Kauneimpia Joululauluja. Hyvä niin, koska jouluviikolla sairastui ensin Äitini ja joulun jälkeen myös minä, mihin lie flunssaan. Koronaa se ei testien mukaan ole. Joulukuussa saimme vihdoinkin kaivattuja sateita, mutta jouluviikonloppuna pääsin mieheni kanssa nauttimaan aurinkoisesta säästä pyöräillen ja kävellen. 

Jouluviikko oli ennätysmäisen kiireinen - yli sata asiakaskontaktia! Minulla ei ole nyt välipäivinäkään lomaa ja puhelin soi todella paljon. Suomalaisten suuri määrä Aurinkorannikolla tuntuu työssä. Ihmisiä on sairaaloissa ja laitoksissa, joista viranomaiset soittelevat. Soittoja tulee myös Suomen suunnasta omaisilta ja viranomaisilta. Yhteydenotot voivat koskea kaikkea pyyhkeiden vaihdosta hotelleissa äkillisiin kuolemantapauksiin ja kaikkea siltä väliltä kahdella kielellä. Työparini on ansaitulla joululomalla, joten työ ei nyt jakaudu kahden kesken. 

Emme saaneet työlle anomaamme rahoitusta, mutta työtä voi kuulemma toistaiseksi jatkaa. Rahoittaja haluaa, että hanke päätetään ensin kesään 2023 mennessä ja arvioi sen jälkeen jatkon. Keväällä on tiedossa paljon töitä hankkeen päättämisen kanssa. Töitä on siis ainakin toukokuun loppuun asti. Sen jälkeinen aika on kaikki vielä avoinna. Kevään kuluessa yksityiskohdat varmaankin selviävät ja sen perusteella voin itsekin tehdä päätöksiä jatkosta. Kuten viime päivityksessä kirjotin sekä työn jatkumisella että loppumisella on sekä hyviä että huonoja puolia. Joka tapauksessa kyse on vain työstä. Tulevaisuus on nyt niin sanotusti "Korkeemmas käres".  Tämän sota- ja pandemiavuoden jälkeen haluan toivoa kaikille vuoden vaihtuessa rauhaa ja terveyttä! 

 

sunnuntai, 30. lokakuu 2022

Pakkolepoa koronassa

Syön nyt jo kahdeksatta vuotta hormoniestolääkkeitä sairastetun rintasyövän vuoksi ja ikääkin kertyy eli elimistö on selvästi aika kovilla. Kesälomasta ei tullut ihan unelmien mukainen, vaikka mökillä saimmekin olla. Heti loman alussa aloin kärsiä selkäkivusta, enkä päässyt edes uimaan tai pyöräilemään vähään aikaan. Keskellä lomaa tein taas työkeikkoja Suomessa mm. Merimieskirkon kesäjuhlareissulla Helsingissä vierähti neljä päivää. Olo ei ollut levännyt, kun palasimme Espanjaan elokuun lopussa. 

Sain ystäväni viikon vierailulle syyskuussa ja hän puhui minulle omasta kokemuksestaan levon ja työn rajaamisen tärkeydestä. Seuraavaksi alkoi vaivata lonkka ja koko ajan väsytti. Menin omalääkärille ja ainakin yksi syy väsymykseen oli, että ferritiini oli taas alle raja-arvojen eli rautavarastot tyhjillään, vaikka hemoglobiini on normaali. Minulla on jo kerran ennenkin ollut tämä vaiva syövän jälkeen. Epäilen senkin liittyvän tuohon hormoniestolääkitykseen. No ei kun rautaa purkista terveellisen ruoan lisäksi. Lonkan röntgenkuvassa löytyi vain normaalia iänmukaista kulumaa ja lääkäri epäili bursiittia eli lonkan limapussin tulehdusta. Fysioterapeuttini kuitenkin sanoi, että kipu on väärässä paikassa ja epäilee, että kipu johtuu liiasta istumisesta tietokoneen äärellä ja suositteli mieluummin vapaa-ajalla kävelyä kuin pyöräilyä. Pyöräillessä kun olen myös istuvassa asennossa.

Vajaa pari viikkoa sitten matkustin junalla kotiin Madridiin tuulettumaan ja osallistumaan mieheni kanssa ystäviemme häihin. En ollutkaan käynyt Madridissa heinäkuun jälkeen ja teki hyvää päästä pois työympyröistä. Fuengirolassa oleminen tarkoittaa minulle töissä olemista, vaikka työajan ulkopuolella en juuri liikukaan ihmisten ilmoilla. No nyt, kun osallistuin isoon juhlatilaisuuteen, sain sieltä koronatartunnan. Sairastuin, kun palasin Fuengirolaan. Olen onneksi selvinnyt lievin oirein, mutta terveellistä pakkolepoa kotona joka tapauksessa. 

Työasioista sen verran, että kuten viimeksi kirjoitin, joulukuussa selviää saammeko työlle jatkorahoitusta. Tällä hetkellä työsopimukseni on voimassa ensi vuoden toukokuun loppuun. Tämä on asia, joka tottakai mietityttää. Välillä on päiviä, kun toivon, että rahoitus saadaan ja sitten taas niitä, kun toivon, että toivottavasti rahoitusta ei saada ja minun ei tarvitse miettiä, haluanko jatkaa. Tässä työssä ja asumisjärjestelyssä (Fuengirola/Madrid) on sekä hyvät että huonot puolensa. Kirjoittamisen ilon huomaan kadonneen, koska joudun työssäni kirjoittamaan niin paljon. No kirjoitan tännekin viimeistään sitten, kun tiedetään, jatkuvatko työt vai onko aika kääntää jälleen uusi sivu elämässä. 

perjantai, 24. kesäkuu 2022

Kaksi vuotta rannikolla

Kohta tulee jo kaksi vuotta siitä, kun muutin Madridista Fuengirolaan keskellä koronapandemiaa saatuani täältä töitä. On ollut tiivis rupeama. Töitä on luvassa ainakin vielä vuodeksi. Jatkorahoitusta työlle ollaan hakemassa, mutta se selviää vasta joulun alla. Työparin saaminen tämän vuoden alussa on paitsi helpottanut myös monipuolistanut työtä. Tämä työ on monella tavalla yllättänyt minut. Peliin saa laittaa kaiken osaamisensa ja elämänkokemuksensa. Esimerkiksi tiedotusvälineiden kiinnostus, haastattelujen antaminen ja kolumnien kirjoitus ovat olleet osa yllätystä. Tämän vuoksi tämä blogikin on jäänyt huonolle hoidolle.

Fuengirola ja "suomikupla" ovat myös yllättäneet. Valitsin heti alussa linjan, että olen täällä töissä ja lomani vietän muualla. Olen tyytyväinen valintaani ja aion jatkaa samalla linjalla. Tietynlainen puolueettomuus ja ulkopuolisuus auttavat minua jaksamaan täällä. Olen tässä yli 80000 asukkaan tiiviisti rakennetussa turistikaupungissa asuessani todennut, että olen pohjimmiltani pikkukaupungin tyttö. Meri on ihana, mutta kaipaan luontoa ympärilleni. Madridissahan asuin vuorilla keskellä luontoa. Hyvä puoli on se, etten tarvitse autoa, vaan joka paikkaan voi kävellä tai käyttää hyvin toimivaa julkistaa liikennettä. Viime viikkojen helleaallon aikana olen taas todennut, miten kostea kuumuus ottaa ihan eri lailla voimille kuin esimerkiksi 20 vuotta sittenTansaniassa asuessani. Silloin olin nuori, eikä minulla ollut rintasyövän jälkeistä hormoniestolääkitystä kuumine aaltoineen. 

Huhtikuun pääsiäisloma Suomessa oli ihana. Sen jälkeen minulla on ollut sekä suomalaisia että espanjalaisia vieraita. Kävin myös mieheni kanssa Sevillassa ystävien häissä. Edessäni on vielä neljän viikon työrupeama ennen yhteistä kesälomaa Suomessa. Loma ja irtiotto täältä tekee hyvää. Olemme jo nyt yhdessä päättäneet, että erakoidumme loman ajaksi mökille. Tämä työn sosiaalisuuden määrä koettelee jaksamistani. Syksyllä on tulossa lisää vieraita ja myös ympäri Eurooppaa työskentelevät kollegamme tulevat tänne koulutuspäiville. Toivotan kaikille rauhallista juhannusta ja rentouttavaa kesää!