sunnuntai, 8. joulukuu 2019

Joulu tulee ja vuosikymmen vaihtuu

Madridissa on parhaillaan menossa YK:n ilmastokokous, jonka piti alunperin olla Chilessä, mutta maan poliittisen tilanteen vuoksi siirtyikin tänne. Kokoukseen osallistuu 25000 ihmistä ilmastoaktivisti Greta Thunberg mukaanlukien. Perjantaina Madridissa oli iso kymmenientuhansien ihmisten mielenosoitus, johon myös aktiivinen mieheni osallistui. Asia on elintärkeä, mutta minua suuret väkijoukot pikkukaupungin tyttönä ahdistavat.

Madridissa on erittäin toimiva joukkoliikenne, mutta autoilua pitäisi entisestään rajoittaa päästöjen vähentämiseksi. Täälläkin sähköautoilua pitäisi alkaa tukea. Kaupoissa on jo kestopusseja ostoksille, mutta vihanneksia ja hedelmiä varten tarkoitetut kestopussit loistavat vielä poissaolollaan ja moni ystävämme on ilahtunut, kun olen tuonut niitä Suomesta lahjaksi. Täälläkin jo kierrätetään, mutta ei Suomen veroisesti. Esim. pullojen ja tölkkienkierrätysautomaatteja ei ole missään. Jokaisen pitäisi katsoa peiliin näin joulun alla kuluttamisensa suhteen ja suosia aineettomia joululahjoja. Lihansyöntinsä jokainen päättää itse, mutta on selkeästi osoitettu, että karjankasvatus on luonnonvaroja tuhoavaa ja kasvispainotteinen ruokavalio on myös terveydelle parempi vaihtoehto. Oma helmasyntini on lentäminen ja ihailen Gretan matkustelua veneillä ja junilla. 

Espanjan joulunalusta värittävät ilmastokokouksen lisäksi hallitusneuvottelut ja turvapaikanhakijoiden tulva. Kanarian vastaanottokeskukset ovat täpötäynnä Afrikan mantereelta tulleista ihmisistä. Eräs ystävämme sanoi jo, ettei meressä voi enää uida, koska se on liian monen hauta. Täällä Madridissa on Etelä-Amerikan maista tulleita perheitä kadulla, koska turvapaikanhakijoille tarkoitetut keskukset ovat aivan täynnä. 

Meillä oli tosi sosiaalinen marraskuu. Meillä kävi vieraita ja vierailimme itse sekä kävimme konserteissa. Sää oli sateinen, tuulinen ja kylmä, joten pyöräilemään pääsi vain muutaman kerran. Kävin siis sauvakävelemässä, joogasin ja kävimme tanssikurssilla. Alkavalla viikolla osallistumme Suomen suurlähetystön itsenäisyyspäivävastaanotolle, joka järjestetään täällä näin jälkikäteen sekä suomalaisten joulukirkkoon, jossa lauletaan Kauneimpia Joululauluja. Olen leiponut saaristolaislimppuja lahjaksi ja sukulaisten joulunviettoon. Mieheni veljenlapset osaavat jo leipoa joulupiparit. Tulevan joulun ja vuosikymmenen vaihteen vietämme Teneriffalla. En siis aio tehdä mitään jouluvalmisteluja ja haluan jo nyt toivottaa kaikille rauhallista joulunaikaa ja hyvää alkavaa vuosikymmentä 2020!

perjantai, 8. marraskuu 2019

Uusi harrastus

Olen jo vuosia puhunut miehelleni tanssikurssille menosta, koska sellainen järjestetään oman kylämme kulttuuritalolla. Mieheni on aina keksinyt syitä, miksi emme voi ilmoittautua. Tänä syksynä hän yllätti minut ja kävi ilmoittamassa meidät kurssille! Olemme olleet nyt kaksi kertaa kurssilla ja tykkäämme molemmat. Treenaamme lauantai-iltaisin vakiotansseja ja lattareita mukavan opettajapariskunnan johdolla. Minä olen Suomessa asuessani tykännyt lavatansseista, joita nuorena opin Isäni ja setieni kanssa. Kurssille en ole koskaan aikaisemmin osallistunut. Tiesin mieheni omaavan hyvän rytmitajun, koska hän soittaa kitaraa ja saksofonia. On sitäpaitsi mukavaa, että meillä on uusi yhteinen harrastus viikottaisen joogatunnin ja pyöräilyn lisäksi. 

Olin eilen reumalääkärin vastaanotolla ja käsien röntgenkuvissa näkyy selvät nivelrikkomuutokset. Hän määräsi nyt kolmen kuukauden glukosamiinikuurin, jospa se jarruttaisi vähän nivelrikon kehittymistä. Minulla on vahvat perintötekijät ja antihormonaalinen lääkitys on nyt aikaistanut nivelrikon kehittymistä. Oikeassa polvessanihan todettiin nivelrikko jo viime vuonna. Lonkat särkevät siihen malliin, että myös niissä on taatusti jo nivelrikkoa. Harrastamani liikunta eli jooga, pyöräily ja sauvakävely ovat oikeita lajeja minulle samoin nauttimani Välimeren ruokavalio ilman punaista lihaa ja alkoholia. Fysioterapeutin hoidossa olen käynyt jo vuosia useamman kerran vuodessa ja ajattelin kokeilla myös akupunktiota. 

Otin vuosien suunnittelun jälkeen Tansanian aikaiset päiväkirjani esiin vuosilta 2003-2007 ja aloin kirjoittaa niitä puhtaaksi. Sen jälkeen, jos intoa riittää, voin jatkaa elämästä Espanjassa vuodesta 2007 eteenpäin. Katsotaan, syntyykö siitä joskus jotain...Tansanian vuosilta huomaan jo unohtaneeni monta asiaa, joita nyt muistelen lukiessani päiväkirjojani. 

perjantai, 25. lokakuu 2019

Sain hyviä uutisia

Olin eilen onkologini vastaanotolla ja verikokeiden sekä densiometrian eli luuntiheyden mittauksen tulokset ovat kaikki kunnossa! Seuraava onkologin kontrolli on puolen vuoden päästä huhtikuun lopussa. Jos kaikki sujuu hyvin, saan lopettaa lääkityksen vuoden päästä syksyllä, kun olen syönyt sitä viisi vuotta. Harmillista on, että kokenut onkologini jää nyt eläkkeelle, mutta hän on eläkepäivänsä ansainnut 40 työvuoden jälkeen. Huhtikuussa tapaan siis uuden onkologin, joka perii eläkkeellejäävän kollegansa potilaat. Olin tässä kuussa myös reumalääkärin vastaanotolla. Hän lähetti minut veri- ja virtsakokeisiin sekä käsien röntgenkuvaan nähdäkseen sormieni artroosin asteen. Tutkimukset on jo tehty ja menen kuulemaan tuloksia 7.11. 

Sisareni kutsuu minua yltiösosiaaliseksi, mutta kulunut kuukausi on ollut minullekin rankka paketti. Olen tavannut erikseen jokaista neljää espanjalaista ystävätärtäni. Juhlimme yli 40 ihmisen voimin lankoni 60-vuotissynttäreitä ja mieheni teki pari paellaa. Olemme käyneet elokuvissa ja konserteissa. Kaiken kukkuraksi mieheni serkku Australiasta oli paikallisen vaimonsa kanssa meillä vierailulla viikon verran eli pyöritin majataloa englanniksi. Onneksi sentään välillä olen päässyt joogatunneille ja pyöräilemään. Toivottavasti marraskuu tuo tullessaan rauhallisempaa eloa. 

Espanjan vuonna 1975 kuolleen diktaattorin Francisco Francon jäännökset siirrettiin eilen pois kotimme lähellä sijainneesta Valle de los Caidosista eli Kaatuneiden laakson mausoleumista. Asiasta on kiistelty vuoden verran, koska Francon perhe ja äärioikeisto ovat vastustaneet siirtoa. Siirto kuitenkin tehtiin lopulta eilen helikopterilla ja Francon jäännökset siirrettiin perhehautaan vaimonsa viereen El Pardoon Madridiin. Keväällä kirjoitin blogissani vierailustamme mausoleumissa. Katalonian levottomuuksista on uutisoitu Suomessakin. En ole koskaan ollut kiinnostunut politiikasta, mutta tämän maan poliittinen kulttuuri vie viimeisenkin mielenkiinnon. Täällä äänestetään taas 10.11., kun maahan ei ole saatu aikaiseksi toimivaa hallitusta. Vaalit ovat jo toiset tänä vuonna ja neljännet alle neljän vuoden sisällä.

sunnuntai, 22. syyskuu 2019

Kotona jälleen

Palasin Espanjaan torstaina oltuani lähes neljä kuukautta Suomessa kesän vietossa. Vauhdikkaasta kesästä jäi paljon hyviä muistoja. Elokuun lopussa olin mieheni kanssa Saariston Rengastien yli 200 kilometrin pyöräretkellä neljän päivän ajan. Tämä oli minulle jo kolmas kerta. Kerran vuosia sitten tein reissun yksin ja muutama vuosi sitten yhdessä mieheni kanssa. Joka kerta se on upea kokemus! Saariston luonto ja rauha ovat jotain ainutlaatuista. Uusilla pyörillä sivulaukkuineen oli kevyt pyöräillä ja sääkin suosi meitä, eikä sadevaatteita tarvittu. Meillä ei ollut mukana telttaa, eikä makuupusseja, vaan yövyimme saariston kodikkaissa aamiaismajoituksissa. Kesän aikana poljimme uusilla pyörillämme lähes 900 kilometriä, joten ne tuli hyvin sisäänajettua!

Mieheni espanjalaisesta perheestä ei ole 12 yhdessäolovuotemme aikana koskaan vieraillut kukaan luonamme Suomessa. Nyt mieheni vanhempi poika tuli viikon vierailulle mökille. Poika ihastui saunaan ja miehet saunoivat ahkerasti. He laittoivat verkon mereen ja saivat kertarysäyksellä 24 ahventa, jotka paistettiin ruoaksi! Poika sai nostaa omasta maasta perunoita ja poimia mustikoita. Savustettua lohta syötiin useampana päivänä, koska se osoittautui herkkuruoaksi. Suomen ruisleipävalikoima hämmästytti runsaudellaan. Näimme peuroja ja hirvenkin. Kävimme myös parina päivänä tutustumassa Turkuun ja taiteilijapoika ihastui kaupunkiin ja sen museoihin. Vierailu oli siis onnistunut, mutta minulle "matkanjärjestäjänä" aika rankkaa puuhaa. 

Miesten palattua Espanjaan jäin vielä mökille, koska sinne piti asentaa uuden jätevesilain edellyttämät harmaavesisuodattimet. Sinne tuotiin kuorma-autolastillinen soraa, kaivuri kaivoi montut ja suodattimet asennettiin neljän työläisen voimin. Homma saatiin tuttujen tekijöiden voimin onneksi parissa päivässä valmiiksi ja pääsin laittamaan mökin talviteloille. Tykkään puuhastella mökillä, mutta monessa asiassa tunnen itseni avuttomaksi ja kadun, kun en aikanaan Isäni eläessä opetellut kaikkea, kun opettaja olisi ollut paikalla. Äitini onneksi osaa neuvoa monta asiaa. Harmi, ettei täällä Espanjassa ole tarjolla naisille mitään nikkaripiiriä, jonne voisin talven aikana mennä opettelemaan puuttuvia taitoja.

Palattuani Espanjaan olemme jo ehtineet täälläkin pyöräilemään, sillä täällä vuoristossa pyöräilykelit jatkuvat vielä jonkin aikaa. Oli ihanaa päästä eilen taas ohjatulle joogatunnille kesän yksinäisen joogaamisen jälkeen. Sosiaalinen elämä alkoi myös heti vilkkaana ja eilen söimme lounasta anopin luona ja illalla juhlimme ystävän 60-vuotispäiviä. Lähestyvä lokakuu tuo tullessaan taas lääkärikontrollit. Minulla on edessä densiometria eli luuntiheydenmittaustutkimus, verikokeet, reumalääkärin ja onkologin vastaanotot. 

torstai, 8. elokuu 2019

Vauhdikas kesä

Olen ollut Suomessa kesän vietossa jo yli kaksi kuukautta ja vauhtia on riittänyt. Kaksien lakkiaisten jälkeen olen juhlinut kolmissa rippijuhlissa ja yksillä 60-vuotisjuhlilla. Olen ollut kahdella picnic-risteilyllä ja kahdessa kesäteatterissa sekä useammissa konserteissa. Ensi viikonloppuna on vielä tiedossa kesän kolmas kesäteatterielämys.

Mieheni tuli nyt ensimmäistä kertaa elämässään heinäkuussa Suomeen ja mökkeilyn sekä pyöräilyn lisäksi vierailimme ystävien kanssa upealla Bengtskärin majakkasaarella sekä toisella retkellä Teijon kansallispuistossa ja Mathildedalin ruukkikylässä. Toteutimme myös unelmamme Porin Jazz -festivaaleille pääsystä, josta mieheni erityisesti nautti. Sisäänajoimme uudet pyörämme lyhyillä päiväretkillä. Mieheni meni välillä Espanjaan, mutta palaa Suomeen jälleen ensi viikolla ja nyt suunnittelemme Saariston Rengastien pyöräretkeä. Olemme tehneet sen jo kerran aiemminkin ja viimeksi pari vuotta sitten pyöräilimme Ahvenanmaalla.

Mökillä riittää puuhaa. Omasta kasvimaasta saa jo salaattia, tilliä, persiljaa, basilikaa, kesäkurpitsaa ja luulen, että ensi viikolla nostetaan jo perunaakin. Eilen poimin viinimarjat ja mustikoitakin olen jo vähän poiminut. Äitini pakasti suomalaiseen tyyliin jo mansikoita, vadelmia ja mustikoita. Mieheni ihmettelee tätä suomalaista pakastamiskulttuuria. Ei Espanjassa tarvitse mitään pakastaa, kun tuoreita hedelmiä ja vihanneksia on saatavana ympäri vuoden. Eivätkä nykyään kaikki suomalaisetkaan enää pakasta, kun kaupan pakastealtaasta saa marjoja ympäri vuoden. Nautin mökillä olosta ja puuhastelusta, mutta myönnän, että välillä väsyttää, kun hoidan samalla Äitiäni ja mieheni paikalla ollessa toimin myös suomi-espanja -tulkkina. Jooga ja sauvakävelylenkit ovat minulle tarvitsemaani omaa aikaa. Lukemaan en ole juurikaan ehtinyt, koska kaadun iltaisin väsyneenä sänkyyn.

Vielä on kesää jäljellä eli mieheni palattua tänne aiomme mökkipuuhien lisäksi tavata vielä joitakin ystäviä ja pyöräillä toivottavasti Saariston Rengastien upeissa maisemissa. Syyskuun alussa palaamme Espanjaan, koska minulta loppuvat lääkkeet, joita sain vain kolmen kuukauden annoksen mukaani.

 

  • Uusi hoito

    - Tamoksifeeni 20 mg lopetettiin ja aloitettiin Anastrazol 1 mg/vrk, Ideos Unidia kalkki- ja D-vitamiinivalmiste 1 annospussi/vrk, Goserelina 3,6 mg implantti 28. päivän välein 17.2. 2016 alkaen