maanantai, 22. toukokuu 2017

Vihdoinkin saimme muuttopäivän!

Kuluneet viikot ja kuukaudet vuoden vaihteesta lähtien on ollut yhtä muuttopäivän odotusta. Minähän jätin Suomen joululomankin väliin mahdollisen muuton vuoksi. Tänään olemme vihdoinkin saanet luvan tilata muuttofirma ja tavarat siirtyvät 6.6.! Periaatteessa olisimme voineet muuttaa jo ensi viikolla, mutta muuttofirmalla on tietysti sesonki kuukauden vaihtuessa. Vieläkin on jotain asioita kesken kuten esim. kaasun kytkentä, mutta muuttopäivään mennessä kaiken pitäisi olla kunnossa. Omistajat eli tulevat vuokraisäntämme allekirjoittavat kauppakirjat ensi maanantaina. Ensi viikolla toivon siis pääseväni pyyhkimään kaappeja ennen muuttoa. 

Gynekologini soitti viime viikolla, että huhtikuussa otettu irtosolunäyte oli puhdas ja seuraava kontrolli on tavallisten naisten tapaan vasta vuoden päästä! Tämän viikon perjantaina minulla on omalääkärin vastaanottoaika. Käyn uusimmassa reseptini kesän lääkkeitä varten ja vien onkologini uusimman lausunnon. Tavoitteenani on päästä Suomeen lomalle juhannukseksi. Ystäväni nauroi minulle olevan kuulemma tyypillistä matematiikkaa, kun kommentoin, että jos muuttolaatikoita on 50 ja minulla noin 10 päivää aikaa ennen Suomeen tuloa, niin viiden laatikon päivävauhdilla saan laatikot tyhjennettyä ennen kesälomaa. Totuus on, että laatikot odottavat minua kyllä loman jälkeenkin, jos en jaksa. Minä olen siis menossa Äitini avuksi ja mieheni jää alkukesäksi anoppini avuksi ja loppukesällä vietämme yhteistä lomaa Suomessa. Nyt voi siis olla, että kaiken muuttotouhun keskellä seuraava päivitys tuleekin vasta Suomesta. 

tiistai, 9. toukokuu 2017

Lehtikuvien mallina

Eilisiltana olin kolmen muun rintasyöpää sairastaneen naisen kanssa mallina lokakuussa ilmestyvään rintasyöpäpotilaiden lehteen. Aiheena on rinnankorjausleikkaukset. Olin ainoa yksirintainen. Kolmen muun rinta oli tehty omasta rasvasta. Kahdella se oli otettu selästä ja yhdellä reidestä. Vertailimme hieman kokemuksiamme ja totesimme, että meitä potilaita informoidaan hyvin eri tavoin. Yksikin kertoi, että hänellä oli jo kahdeksan leikkausta takana ja vielä oli operaatioita edessä!? He olivat kaikki oikein tyytyväisiä lopputulokseen ja täytyy sanoa, että rinnat olivat aika onnistuneita, mutta en edelleenkään ymmärrä tarvetta niin moniin leikkauksiin kosmeettisista syistä. Kunnioitan toki jokaisen valintoja, mutta minun päätäni ei saa enää käännettyä yhden yrityksen jälkeen.

On mielenkiintoista, että aina, kuten eilenkin, se olen minä, jonka on perusteltava "outoa" valintaani luomuvaihtoehdosta eli yksirintaisuudesta. Lehden päätoimittaja kysyi minulta suoraan, olenko naimisissa ja hyväksyykö mieheni valintani?! Kerroin, että hyväksyy todellakin ja kannusti minua valintaani nähtyään vuoden kärsimyksen epäonnistuneen rintaproteesiyrityksen vuoksi. 

Kolme meistä neljästä mallista esiintyi yläruumis paljaana ja myös kasvonsa näyttäen. Yksi ei halunnut kasvojaan kuvattavan. Kaksi malleista oli minua vanhempia ja yksi nuorempi. Valokuvien ottaminen oli ihan luontevaa, koska kuvaaja osasi asiansa ja me naiset kannustimme toisiamme. Nauroimme, että olemme jo lääkäreiden kanssa tottuneet kulkemaan rinnat paljaina ympäri sairaaloita. Kuvista tuli oikein onnistuneita ja olimme kaikki tyytyväisiä kokemukseen ja iloisia toivoessamme voivamme auttaa kanssasisaria kertomalla omia tarinoitamme. Allekirjoitimme paperit, joissa hyväksymme kuvien käytön lehtijuttuun. Saamme ne myös itsellemme lokakuussa jutun ilmestymisen jälkeen.

perjantai, 5. toukokuu 2017

Vuosipäiviä

Huomenna tulee kuluneeksi kaksi vuotta rinnanpoistoleikkauksestani eli mastektomiasta. Olen sopeutunut hyvin yksirintaisen elämään. Rintaliivin sisään laitettavaa irtoproteesia en käytä edes viikottain. Kotona ja urheillessa en sitä käytä. Laitan sen vain kun käytän jotain hyvin istuvaa puseroa. Ei proteesi ole mitenkään epämukava kapistus, mutta vähän turhake kylläkin tavallisena arkipäivänä. On muuten todella tärkeä asia, että mieheni on kanssani samaa mieltä.

Isäni hautajaisista tulee sunnuntaina kuluneeksi vuosi. Minulla on ikävä Isää sellaisena kuin hän oli terveenä ennen sairastumistaan alzheimerin tautiin. Vahvan Isäni sairastuminen ja poishiipumisen seuraaminen oli todella rankkaa erityisesti Äidilleni, mutta myös sisarelleni, minulle ja Isäni nuoremmille sisaruksille. Kaipaan Isän neuvoja ja erityisesti kesämökkimme Suomessa ei ole enää sama paikka ilman häntä. 

Tämän kevään haaste eli muuttomme antaa edelleen odottaa itseään. Sitä odotellessa vietimme vappua varastossamme "konmarittaen". Eilen veimme kymmenkunta laatikollista tavaraa kaatopaikalle, vanha jääkaappi haettiin kotiovelta ja yksi sohva lähti uuteen kotiin jo aiemmin. Viime viikolla pyysimme tarjousta paikalliselta muuttofirmalta ja olemme päätymässä siihen, että ammattilaiset hoitavat huonekalujen purun, tavaroiden pakkaamisen ja siirron sekä uudessa kodissa kokoavat huonekalut paikoilleen. Meille jää laatikoiden purku ja tavaroiden laittaminen paikoilleen. Tällainen ei ihan täyden palvelun muutto vaatii neljä miestä puoleksitoista päiväksi, kun arvoitu tavaramäärä huonekalujen lisäksi on noin 50 laatikollista ja maksaa reilut 1200 euroa sisältën miesten palkkojen lisäksi myös muuttoauton, laatikot, pakkausmateriaalit ja vakuutuksen.

Syitä tähän ratkaisuun on monia. En koe olevani väsymykseni ja kipujeni vuoksi täydessä muuttokunnossa. Jaksan yhden päivän heilua täysillä, mutta seuraavana päivänä saan maksaa veroa liiasta rasituksesta. Tiedän noin kymmenen muuton kokemuksella, että muutossa pitää jaksaa painaa hommia päivätolkulla. Muuttoaikataulu käy myös turhan tiukaksi, koska ainakaan ennen tämän kuun loppua emme pääse muuttamaan ja kesäkuun lopussa haluan tulla Suomeen. Kolmas syy on, ettei lähipiirissämme juurikaan ole muuttotalkoisiin soveltuvaa väkeä. On mielenkiintoista, ettei espanjankielessä edes ole varsinaista talkoot-sanaa, eikä se ole sellainen käsite kuin Suomessa. Suomessa jokainen on kuullut ainakin puhuttavan muutto- tai pihatalkoista. Täytyy myöntää, että tunnen itseni vähän "huonoksi suomalaiseksi emännäksi", kun en saa yhtä muuttoa hoidettua kuten ennen, mutta nyt on vaan pakko laskea vaatimustasoa. Muuttofirman palkkaaminen oli lopulta mieheni idea. Meidän ei onneksi tarvitse maksaa takuuvuokraa eikä vuokravälittäjän palkkioita, koska tuleva kotimme on ystäviemme omistama, joten säästyneet rahat voimme käyttää muuttofirmaan.

Minulle soitettiin tänään taas pitkästä aikaa työpaikasta eli sairaanhoitajan sijaisuudesta naapurikylän sairaalassa. Mielenkiintoista, koska en ole vuosiin lähettänyt työhakemuksia ja tähän kyseiseen julkisen puolen hakusysteemiin olen laittanut paperini noin kahdeksan vuotta sitten ja tämä on ensimmäinen kerta, kun julkiselta puolelta soitetaan! Soittajan mukaan olen nyt listan sijalla neljä ja koska en lupautunut töihin ensi tiistaina minut laitetaan kuulemma vuodeksi karenssiin ja listan viimeiseksi!? Tarina ei kerro, montako tuhatta hakijaa listalla on. Olisi mielenkiintoista tietää, miten listalla noustaan, kun en ole kertaakaan päivittänyt sinne tietojani enkä työkokemustani näiden vuosien aikana. Tämä päivä on taas kipupäivä. Nukuin viime yönä vain lyhyitä pätkiä ja aamulla lähes kaikkia niveliä särki. En siis todellakaan ole työkunnossa. Tuntui silti pahalta kieltäytyä alani työstä aivan kodin lähellä. Toivoisin niin, että voimani taas palautuisivat ja voisin jälleen miettiä työhönpaluutakin. Tällä hetkellä tunnelmani eivät ole kovin korkealla.

 

maanantai, 24. huhtikuu 2017

"Kahden maan kansalaisuuden" haittapuolia

Isäni kuoli vuosi sitten ja Äitini toimi vuosia hänen omaishoitajanaan ja poltti itsensä loppuun. Äidilläni on ollut nyt rankka talvi uupumuksen ja infektiokierteen vuoksi. Tuntuu tosi kurjalta olla näin kaukana ilman, että voin olla avuksi. Onneksi sisareni asuu lähellä ja onneksi on Skype, jotka vähän helpottavat oloani. Tiedän, että tunne on molemminpuolinen, sillä Äitini murehtii yhtä lailla minun vointiani. Mieheni huolehtii paljon kolmesti viikossa dialyysissa käyvästä Äidistään. Espanjalaiseen tapaan yhteyttä pidetään päivittäin ja vanhimpana poikana mieheni hoitaa paljon Äitinsä asioita: kuljettamista, ostoksia, ruoanlaittoa jne. Ehkä siksi minusta tuntuu erityisen pahalta, kun en voi auttaa omaa Äitiäni. Tarkoitukseni on kyllä kesällä olla ainakin pari kuukautta Äitini apuna kunhan saamme ensin muutettua. Vieläkään meillä ei ole muuttopäivää...

Yksi espanjalainen myös rintasyöpää sairastanut toimittajaystäväni haastatteli minua viime perjantaina rintasyöpäpotilaille tarkoitettuun "Rose" -lehteen. Aiheena on kokemukset rintaproteesileikkauksista. Minä edustan operaation epäonnistuneita haastateltavia. Kerroin tarinani ja kokemukseni ja myös sen, että Suomessa ei kyseisiä operaatioita yleensä tehdä kuin vasta kaksi vuotta syöpähoitojen päättymisen jälkeen korkean epäonnistumisriskin vuoksi. Juttua varten otetaan vielä myös valokuvia 8.5. Olen lupautunut juttuun omalla nimelläni ja kasvoillani sekä rinnallani/arvellani.

lauantai, 15. huhtikuu 2017

Pääsiäisen viettoa Espanjassa

Espanjalaisen katolisen pääsiäisen erityispiirre ovat hiljaisen viikon kulkueet (procesión), joita katoliset veljeskunnat eli cofradiat järjestävät. Niitä voi nähdä kaikkialla Espanjassa palmusunnuntain ja pääsiäisen välisellä viikolla (Semana Santa). Erityisen upeita ne ovat Andalusian alueella kuten Sevillassa ja Kastilian alueella.

Kulkueissa kerrotaan Jeesuksen kärsimystien tapahtumista (paso) ja ne ovat lähtöisin ajalta, jolloin lukutaidottomia ihmisiä haluttiin valistaa. Kulkueiden hahmot esittävät Neitsyt Mariaa ja Jeesusta kantamassa ristiä tai ristiinnaulittuna. Myös viimeisen ehtoollisen tapahtumia saattaa nähdä. Nämä käsityöläisten tekemät taideteokset ovat kullalla ja hopealla päällystettyä puuta kukilla ja kynttilöillä ympäröitynä.

Hahmojen kantaminen on kunniatyö, josta kilpaillaan. Ennen se oli ainoastaan miehille varattu tehtävä, mutta nykyään naisiakin hyväksytään kantajiksi. Kulkueeseen kuuluu surullista vaskimusiikkia soittava ryhmä. Kulkue saattaa pysähtyä välillä, jos joku kadulla alkaa laulaa kuvaelman hahmoille suunnattua saeta-laulua. Kuvaelman jälkeen tulee ihmisryhmä katuvia (penitentes), jotka katuvat ja sovittavat syntejään katolisen perinteen mukaan. He ovat pukeutuneet kaapuihin ja huppuihin (capirote), jotta henkilöllisyys ei paljastu, koska katumus on yksityistä.

Kulkueita seuraavat kaduilla sadat ihmiset ja niitä näytetään myös televisiossa. Esimerkiksi armeijan varuskunnissa on lippu puolitangossa kiirastorstaista pääsiäisyöhön Kristuksen kuoleman muistoksi ja hiljaisen viikon kulkueissa saatetaan soittaa kansallishymniä. Katolisen kirkon asema Espanjassa on vahva. Kirkolla on vaikutusvaltaa myös maan politiikassa. Kirkko ei esimerkiksi maksa kiinteistöveroa. Espanjassa on paljon kirkon omistamia yksityiskouluja, joita silti valtio myös tukee.

Mainitsin yhdessä aiemmassa blogitekstissäni, että minua haastateltiin podcastiin. Nyt haastattelusta kiinnostuneet, jotka eivät ole vielä Facebookin linkkiä huomanneet, löytävät haastattelun netistä "Podcast: Cafe au lait - Kahvihetkiä maailmalla". Hyvää pääsiäistä!

  • Uusi hoito

    - Tamoksifeeni 20 mg lopetettiin ja aloitettiin Anastrazol 1 mg/vrk, Ideos Unidia kalkki- ja D-vitamiinivalmiste 1 annospussi/vrk, Goserelina 3,6 mg implantti 28. päivän välein 17.2. 2016 alkaen