Edellisestä päivityksestä on kulunut jo kaksi kuukautta ja paljon on taas tapahtunut. Tänään on kulunut tasan kuusi vuotta rintasyöpädiagnoosin saamisesta ja blogi täyttää siis huomenna myös kuusi vuotta. Aloitinhan alunperin tämän vuodattamisen juuri sairastuttuani purkaakseni tunnelmiani. Näihin lähipäiviin mahtuu aina myös oma syntymäpäiväni ja Isäni kuolemasta tulee myös kuluneeksi jo viisi vuotta. 

Mieheni äiti eli anoppini kuoli kaksi viikkoa sitten. Hän oli ollut jo useamman vuoden dialyysihoidossa, väsyi siihen ja päätti lopettaa hoidot. Minulla on espanjalainen työsopimus ja täällä lähiomaisen (joksi anoppikin lasketaan) kuoleman johdosta saa kolme palkallista vapaapäivää ja jos matkaa on yli 200 km vielä kaksi lisäpäivää. Minun oli siis mahdollista matkustaa Madridiin hyvästelemään anoppini, mieheni tueksi sekä osallistumaan hautajaisiin, jotka paikallisen tavan mukaan järjestetään heti seuraavana päivänä kuoleman jälkeen. Olen aikaisemminkin kertonut, että mieheni suku on hyvin perinteinen ja suuri. Kaikki viisi veljestä perheineen osallistuivat saattohoitoon kotona. Anoppini halusi kuolla kotona perheensä ympäröimänä ja näin myös tapahtui. Ruuminvalvojaiset olivat myös kotona. Hautajaisista ei edes ilmoitettu ja hautausmaalla oli varmaan satakunta ihmistä. Kaikki oli jotenkin hyvin kaunista ja olen iloinen koko suvun puolesta, että he saivat osallistua kaikkeen, koska kuolemaa yritetään liikaa nykyään piilottaa laitoksiin, vaikka se on luonnollinen osa elämää. Myös lastenlapset nuorin 12-vuotias mukaanlukien olivat mukana. Sielunmessu katoliseen tapaan järjestetään ensi viikolla.

Töitä on paljon. Ihmisten yhteydenottomäärät vain kasvavat, vaikka turisteja ei vielä edes ole. Hanke myös kiinnostaa, sillä olen antanut useampia haastattelujakin. Yksi työllistävä asia on ollut työsuojelu. Merimiesirkkohan rekisteröityi viime vuonna tänne Espanjaan. Lain mukaan tultiin tekemään työsuojelutarkastus tilaan, jossa työskentelen eli Aurinkorannikon seurakuntakotiin. Siitä tehtiin virallinen raportti, jonka tulkitsin työnantajalleni. Sen lisäki minun piti Espanjan ainoana työntekijänä suorittaa työsuojelukurssi netin kautta. En ole elämässäni joutunut sellaistakaan ennen suorittamaan. Se oli yllättävän laaja ja monipuolinen. Monet ovat sitä mieltä, että Espanjassa kaikki on vähän sinne päin, mutta he ovat väärässä. Nyt on lain kirjain täytetty. Edessä olevat pääsiäispyhät tuovat toivottavasti kaipaamani lepoa. Hyvää pääsiäistä kaikille!