Olin tänään taas tauon jälkeen plastikkakirurgin vastaanotolla. Tällä tohtorilla on aina enemmän aikaa kuunnella ja vastata kysymyksiin, joten kerroin kesän kuulumisia sytostaattihoidosta ja puolisoni sairastumisesta. Rintaan ruiskutettiin 50 ml lisää volyymiä. Seuraava ja ilmeisesti viimeinen ruiskutus on 28.9. Pysyvän proteesin asennusleikkaus on näillä näkymin tammikuussa, eikä marraskuussa kuten olin kuvitellut. Elimistön pitää saada nyt vähän levätä sytostaattihoidon jälkeen. Saan alkaa jo esimerkiksi uida, kun siltä tuntuu.

Kuluneet päivät viimeisen sytostaattihoidon jälkeen ovat olleet rankkoja. Sivuoireita on ollut enemmän kuin vielä kertaakaan aikaisemmin. Johtuu varmaan elimistön väsymisestä ja sytostaattien kertymisestä. Tällä kertaa jouduin turvautumaan jopa pahoinvoinnin estolääkkeisiin, kun olo oli niin huono. Luustokivut ovat myös kovat, eikä niihin mikään tavallinen särkylääke auta. Yöllä herään parin tunnin välein hiestä märkänä kuumiin aaltoihin. Kulmakarvoja on jäljellä enää ohut rivi. Mielenkiintoista nähdä, lähtevätkö kaikki tämän viimeisen hoitoannoksen jälkeen. Kynsiin on tullut kuopat. Tänään aloitan taas viiden päivän sarjan vastustuskykyä nostavia Zarzio-injektioita. Nyt on vuorossa pari lepopäivää ja torstaina sitten onkopsykologin juttusille.