Olen viettänyt kuluneen viikonlopun Suomen evankelisluterilaisen kirkon ulkosuomalaistyön kesäseminaarissa Turussa. Oli todella antoisa viikonloppu! Minulla ei ollut suuria odotuksia, vaan lähdin mukaan silkasta mielenkiinnosta, mitä on tarjolla ja yllätyin positiivisesti. Olen ollut kirkon järjestämillä päivillä viimeksi joskus yli 10 vuotta sitten, kun vielä olin kirkon palveluksessa diakonia- ja lähetystyössä. Meitä oli koolla 70 aikuista ulkosuomalaista sekä lapset päälle eri puolilta maailmaa. Edustajia oli ympäri Eurooppaa, Aasiasta, Amerikasta ja Australiasta. Ainoastaan Afrikan mantereelta ei ollut edustajaa.

Päivien teema oli "Hänessä me elämme, liikumme ja olemme". Perjantaina pohdimme ensin uskon kokonaisvaltaisuutta mm. pyhiinvaeltajan identiteetin kannalta. Se kolahti minuun, koska itsehän päädyin asumaan Espanjaan juuri Santiago de Compostelan vaelluksen jälkeen tavattuani siellä 10 vuotta sitten nykyisen aviomieheni. Iltapäivän teema oli "Ravinto ja terveys kirkon traditiossa". Se oli niin ikään minua kiinnostava aihe, kun alustajana toimi ulkomailla asuva filosofian tohtori-sairaanhoitaja. Välillä liikuimme luonnossa "hiljaisuuden polulla". Illan teema oli itsetuntemus enneagrammin avulla. Oli mielenkiintoista peilata itseään ja toimintatapojaan. Lauantaina olimme retkellä Turun tuomiokirkossa ja Turun linnan reformaation juhlavuoden upeassa "Valta ja arki" -näyttelyssä, jota lämpimästi suosittelen. Iltapäivän vietimme viestinnän työpajoissa ja opimme uutta bloggauksesta, tubettamisesta, kuvittamisesta, kotisivujen teosta jne. "Multa pääsee blogi" -työpajassa huomasin, että kahden vuoden bloggauksen jälkeen en ole ottanut riittävästi huomioon blogini lukijoita ja haastanut teitä keskustelemaan ja kommentoimaan, mikä on kuulemma bloggaamisen syvin idea. Käytän tätä areenaa kai liikaa omana purkupaikkanani. Ilahdun toki joka kerta kommenteista ja vastailen niihin, mutta miten haastaa keskustelemaan...

Eilisillan huipensi upean nuoren kanteleensoittajan Ida Elinan konsertti, joka todella sai sukat pyörimään jaloissa! Häntä voit kuunnella esim. You Tubessa. Kumpanakin iltana ulkosuomalaisten oli tietenkin tärkeää päästä saunomaan ja uimaan. Tänä aamuna vietimme yhteistä messua, jossa siunattiin uusia työntekijöitä ulkosuomalaistyöhön. Muistelin kirkonpenkissä omaa lähetystyöhön siunaamistani vuonna 2003. Viikonlopun tärkein anti oli ehdottomasti epävirallisissa muiden ulkosuomalaisten kohtaamisissa ja kokemusten jakamisessa. Itse haaveilen naisverkoston luomisesta nykyiselle asuinpaikkakunnalleni, jonka kuulin toimivan hyvin esim. Ranskassa. Unelmien täyttymys olisi päästä oman alan eli diakonian saralle Espanjaan.