Mieheni on ollut kunnon kesäflunssassa jo viikon ja minä viidettä päivää. En muista, koska olisin ollut keskellä kesää näin flunssainen! Yskimme kilpaa ja olen tällä hetkellä lähes äänetön. Eilen ja tänään en ole käynyt edes ulkona. Toivon, että tauti menee normaalisssa viikossa. Mieheni voi jo ainakin paremmin, vaikka ei ole malttanut edes pysyä kotona lepäämässä.

Viime viikon keskiviikkona mieheni entiset työtoverit olivat meillä syömässä paellaa. Meillä oli ihan mukava päivä, sillä minäkin tunnen kaikki paikalla olleet. Paella tehtiin pihalla, söimme sisällä, kun oli niin kuuma, mutta illan viiletessä siirryimme taas pihalle ja osa porukasta kävi myös uimassa taloyhtiömme uima-altaassa. Seuraava paella tehdään ylihuomenna reilulle 20 sukulaiselle, jotka tulevat tapaamaan mieheni vanhempaa poikaa, joka on täällä lomalla Australiasta. 

Viime perjantaina kävin ensin onkologin ja hematologin määräämissä verikokeissa ja sitten mieheni ja minä menimme paikalliseen Kelaan ja saimme hommattua minulle EU-sairaanhoitokortin. Ongelma oli, ettei viime vuotinen osoitteenmuutoksemme ollut mennyt jostain syystä perille, vaikka tietokone niin väitti?! Mieheni pitää käydä vielä joku toinen päivä yhdessä toisessa toimistossa varmistamassa, että osoitteenmuutos on nyt varmaan tehty!? Minähän olen mieheni kortilla, kun en ole työelämässä.

Tämän viikon maanantaina vein laboratorioon gastroenterologin pyytämän ulostenäytteen. Lopulta minun ei tarvinnutkaan olla millään ruokavaliolla ennen näytteen vientiä. Vähän väliä törmään siihen, että eri viranomaistahot antavat aivan ristiriitaisia toimintaohjeita. Olen oppinut varmistamaan asiat moneen kertaan eri tahoilta. Nytkin kysyin neljältä ihmiseltä ja lopulta tein niin kuin kaksi neljästä ohjasi!? Lähettävä lääkäri sanoi, ettei ruokavaliota tarvita, mutta kun näyte piti viedä yksityiseen laboratorioon niin siellä ensimmäinen hoitaja sanoi, että minun pitää noudattaa neljä päivää ruokavaliota ja olla ottamatta rautaa. Seuraava viime perjantaina verikokeet ottanut hoitaja sanoi, että minun pitää tuoda kolme näytettä eri päivinä! Vastaanoton hoitaja varmisti pyytäessäni laboratorion lääkäriltä, ettei ruokavaliota tarvittu ja yksi näyte riitti! Olen miehellenikin ihmetellyt, että onko espanjalaisessa kulttuurissa jotenkin häpeällistä myöntää, ettei tiedä jotakin asiaa. Parempi vaan väittää tietävänsä kuin varmistaa asia joltakin.

Ylihuomisen sukupaellan jälkeen ensi viikolla on neljän lääkärikäynnin maraton. Jos kaikki on hyvin, toivon loppuviikolla pääseväni tulemaan Suomeen. Toivotaan parasta! Olen optimistisesti leiponut pakastimen jo täyteen leipää miehelleni, koska hän jää vielä nauttimaan vanhemman poikansa täällä olosta ja hoitamaan anoppiani. Hän tulee sitten joskus elokuussa perässä.