Tänään on kulunut tasan puoli vuotta mastektomiasta eli vasemman rinnanpoistoleikkauksesta. Sen kunniaksi olen vihdoinkin tällä viikolla pystynyt palaamaan rakkaiden liikuntaharrastusteni pariin. Tiistaina ja torstaina olin pilates- ja spinning -tunneilla ja eilen myös hierojalla. Tänään olin puolisoni kanssa neljä tuntia vuorilla kävelemässä. Jaksoin ihmeen hyvin, kun minun ei tarvinnut kantaa eväsreppua. Sää oli ihanan aurinkoinen ja lämmin ja söimme eväitä upealla näköalapaikalla. Eväsretkellä en olekaan ollut helmikuun Lapin reissun jälkeen. Keskiviikkona tapasin nuorta ystävääni, joka sairastaa rintasyöpää nyt jo toista kertaa ja jolla hoidot ovat edelleen kesken. Kohtalotovereiden kanssa kokemusten jakaminen auttaa aina. Kesken tapaamisemme ystäväni sai puhelinsoiton, että yksi hänen työtoverinsa oli saanut myös rintasyöpädiagnoosin. Yhdessä siinä sitten yritimme valaa toivoa diagnoosin saaneeseen. 

Varasin joulukuun alkuun ajat leikkausvalmisteluihin eli verikokeisiin, sydänfilmiin ja anestesialääkärin vastaanotolle tammikuista rintaproteesinasennusleikkausta varten. Menen myös gynekologin vastaanotolle, joka tarkkailee kohdun limakalvon reagoimista päivittäin tabletteina ottamaani Tamoksifeeni-lääkitykseen. Tuon lääkkeen sivuvaikutus kun on kohtusyövän riskin nouseminen. Odotan myös edelleen rintasyöpägeenitestin tulosta, jonka pitäisi tulla ennen joulua. Marraskuussa minulla ei kuitenkaan onneksi ole tiedossa lääkärikäyntejä, vaan saan keskittyä kunnon kohottamiseen Suomeen tuloa ja toista leikkausta ajatellen. Puolisoni menee maanantaina verisuonikirurgin vastaanotolle ja saa tietää, jatketaanko verenohennuslääkitystä vielä heinäkuisen veritulpan jälkeen.