Reilun kuukauden joululoma Suomessa teki tosi hyvää! Ehdin tavata sukulaisia ja ystäviä rauhassa ja sain muuta ajateltavaa kuin syöpäkuviot. Puolisoni yllätti minut tulemalla myös joulunpyhien jälkeen Suomeen, kun hän oli saanut eläkkeellejäämisprosessin valmiiksi. Hän jatkaa edelleen veritulppaan määrättyä verenohennuslääkitystä. Meillä on kummallakin kontrollit helmikuussa, hänellä verisuonikirurgille ja minulla onkologille.

Minulle soitettiin ja ilmoitettiin, että rintaproteesin asennusleikkaus on tulevana perjantaina. Se tehdään nukutuksessa ja olen ainakin yhden yön sairaalassa. Leikkaus sinänsä ei pelota, mutta jännitysmomentti on Tamoksifeenin aiheuttama veritulppariski. Yksi veritulppapotilas meidän taloudessa kun riittäisi. Suomessa Tamoksifeenilääkitys lopetetaan kuukautta ennen operaatioita ja lääkitystä jatketaan vasta kuukausi leikkauksen jälkeen. Espanjassa otan vielä leikkausaamuna lääkkeen ja toivon, että tukisukat ja hepariini estävät veritulpan muodostumisen. Maassa kuitenkin maan tavalla.

Olen tyytyväinen, että pääsen vihdoinkin rinnassa olevasta levittimestä eli ekspansorista eroon ja saan pysyvän silikoniproteesin. Toivuttuani leikkauksesta toivon taas voivani palata rakkaiden urheiluharrastusteni pariin. Nyt kun Suomessakin vihdoinkin on lunta on ollut kurjaa, kun en ole päässyt hiihtämään rinnan ekspansorin takia. Olen kuitenkin kävellyt reilusti yli 200 kilometriä joululoman aikana ja koen olevani hyvässä kunnossa leikkaukseen mennessäni.