Tänään tasan neljä kuukautta rintasyöpädiagnoosista sain kolmannen sytostaattihoidon ja tällä kertaa ilman allergista reaktiota! Tämä uusi Abraxane-sytostaatti näyttää siis toimivan minulla hyvin. Kommelluksitta ei tietenkään tänäänkään selvitty. Saavuimme aamulla klo 7.30 puolisoni kanssa sairaalaan. Minun piti käydä ennen kahdeksaa yksityissektorin toimistossa hakemassa leima vastustuskykyä kohottavien Zarzio-injektioiden reseptiin, jotta sain ne mukaani hoidon jälkeen. Ne ovat näköjään kalliita. Suomen hinta näyttää netin mukaan olevan 350 euroa viiden injektion paketti. Abraxanesta löysin tiedon, että 6 x 100 mg maksaa yli 7000 puntaa! Pitää siis olla todella tyytyväinen kaikkeen saamaani hoitoon ja siihen, että olemme maksaneet vuosia vakuutusta. Hoito on sitäpaitsi lopulta edennyt nopeasti.

Ennen kahdeksaa olimme jo päiväsairaalan oven takana jonossa muiden potilaiden kanssa. Klo 8.30 pääsin sisään. Kerroin sairaanhoitajalle saamistani allergisista reaktioista ja sytostaatin vaihdosta sekä siitä, että onkologi haluaa tiedon, kun alan saada uutta sytostaattia. Vetävää suonta ei taaskaan meinannut löytyä. Minulle alettiin antaa esilääkitystä eli vatsansuojalääkettä, kortisonia ja pahoinvoinnin estolääkettä. Sen tiputtua minulle jätettiin keittosuolatiputus. Onkologi poikkesi ennen klo 10 ja kerroin, ettei sytostaattia oltu vielä toimitettu sairaala-apteekista. Klo 10 sairaanhoitaja tuli kertomaan, että on muodostumassa vaikea tilanne, koska oli arvioitu, että olen hoidossa vain 1,5 tuntia ja seuraava potilas oli jo raivona ulkopuolella. Kaikki hoitopaikat olivat täynnä. Pyysin, että hän ottaa yhteyttä onkologiin. Mietin jo, että siirtävätköhän minut osastolle, lähettävätkö kotiin vai mitä, mutta mitä potilaana voin tehdä? Klo 10.20 sytostaatit vihdoin toimitettiin ja selvisi, että ongelma oli ollut, että sairaala-apteekki odotti onkologini vahvistusta hoidon aloittamiseen?! Siellä oltiin kuulemma myös raivona. Minulle annettiin tehtäväksi seuraavalla hoitokerralla ilmoittaa heti tullessani, että onkologilta tarvitaan vahvistus ennen kuin hoito voidaan aloittaa! Olen ennenkin kirjoittanut tästä aiheesta, että täällä potilaan on todella osallistuttava hoitoonsa ja oltava ajantasalla mitä tapahtuu. Muuten voi tapahtua näköjään mitä tahansa. No ei ole mennyt terveydenhoitajakoulutus hukkaan ja saan suuni auki ja kysyn koko ajan, missä mennään. Onkologi tuli hetken päästä katsomaan ja ihmetellessäni byrokratiaa, hän sanoi, ettei halua puhua asiasta, mutta hänesta näki, että savu nousi korvista. Onneksi miesparka on jäämässä kesälomalle ja viimeisellä hoitokerralla minua hoitaa toinen onkologi. Ajatella, enää yksi sytostaattihoito jäljellä!

Päivän tärkein asia oli kuitenkin se, etten saanut allergista reaktiota. Sairaanhoitaja oli ihan ihmeissään, kun en hermostunut tilanteesta ja haukkunut häntä, kuten ulkopuolella odottava potilas. Mikä hätä minulla oli siellä maatessa ja suomenkielistä kirjaa lukiessa. Nyt jään mielenkiinnolla seuraamaan, tuleeko tästä sytostaatista jotain sivuoireita. Nyt olo on hikinen ja kuin humalassa olisi. Otan vielä vatsansuojalääkettä ja kortisonia huomenna ja ylihuomenna. Puolisoni ei palannutkaan vielä tänään töihin, kuten oli kuvitellut. Häntä ei katsottu vielä työkuntoiseksi, joten jatkamme yhdessä potemista.