Muutamat suomalaiset ystäväni ovat ihmetelleet, eikö aikani kotona tule pitkäksi. Itsekään en olisi 20 vuotta sitten Suomessa asuessani ja ollessani tosi työsidonnainen uskonut, että voisin olla tyytyväinen kotirouva, jonka aika ei todellakaan tule pitkäksi! Kesäkuussa tulee 15 vuotta siitä, kun muutin ensin neljäksi vuodeksi Tansaniaan ja Espanjassa asun jo yhdettätoista vuotta. Olin täällä kielen opittuani ja työluvan saatuani kolme vuotta työelämässä sairaanhoitajana. Nyt kuluneet kolme vuotta ovat menneet rintasyövän ehdoilla.

Nousen aamuisin kello seitsemän ja kahdeksan välillä. Meillä on aikaisia aamulähtöjä harvoin, koska miehenikin on jo eläkkeellä. Aloitan päivän hengen ravinnolla eli Päivän Tunnussanalla. Se on ollut tapani jo nuoresta lähtien. Venyttelen vartin verran, jotta saan yön aikana syöpälääkkeiden jäykistämän kehoni liikkeelle. Valmistan miehelleni ja itselleni kunnon aamiaisen. Siihen kuluu aikaa, koska syömme joka aamu kulhollisen hedelmiä ja pähkinöitä, jotka kuorin, puristan tuoremehua, jauhan kahvipavut ja keitän miehelleni kahvia ja itselleni vihreää teetä. Lisäksi syömme joko kaurapuuroa, jonka keitän tai itse leipomaani täysjyväleipää vihannesten, humuksen tai juuston kanssa. Syömme tukevasti, koska molemmat urheilemme. 

Aamutoimien jälkeen käyn yleensä ostamassa päivän sanomalehden. Täällä ei sanomalehteä saa aamuvarhain kestotilauksena kotiovelle, vaan se pitää käydä ostamassa jostain lehtipisteestä. Meillä on pari sellaista kilometrin säteellä. Olen sen verran vanhanaikainen, että haluan lukea sanomalehden paperiversiona, enkä tietokoneen ruudulta. Samalla reissulla voin tehdä ostoksia, jos päivän ruoasta esim. puuttuu jotain aineksia. Sitten teen kotitöitä eli saatan pestä pyykkiä tai siivota, leipoa tai valmistaa jo ruokaa valmiiksi. Meillä ei käy siivoojaa, kuten monilla muilla espanjalaisilla. Leivon myös kaiken leivän itse, koska en pidä valkoisesta leivästä. Mieheni treenaa yleensä aamupäivisin saksofonin soittoa. Hän käy myös pari kertaa viikossa musiikkikoulussa. Ennen lounasta puolen päivän aikaan molemmat urheilemme. Mieheni pyöräilee kesät talvet ympäröivässä vuoristossa. Minä käyn kolme kertaa viikossa naapurikylässä iyengar-joogassa ja näin talvisin käyn kolmena päivänä vuorotellen joogan kanssa juoksulenkillä. Kesäisin myös vaihtoehtoisesti pyöräilen mieheni kanssa. Liikunta auttaa nivelkipuihini.

Lounasta syömme noin puolet viikosta yhdessä ja toisen puolen mieheni syö yli kahdeksankymppisen äitinsä kanssa, jolloin minä syön yksin. Meillä ei eineksiä käytetä, joten ruokaa tehdään pitkän kaavan mukaan. Kokkaamme mieheni kanssa vähän vuorotellen. Minä huolehdin useimmiten arkiruoan valmistuksesta ja mieheni valmistaa aina ruokaa, kun on tulossa vieraita ja varsinkin isommille joukoille. Yleensä maanantaisin käymme ostamassa koko viikon hedelmät ja vihannekset kerralla eli se tarkoittaa isoa pahvilaatikollista erikoisliikkeestä. Espanjassahan on vielä paljon ruokien erikoisliikkeitä eli leipomoita, lihakauppoja, kalakauppoja, hedelmä- ja vihanneskauppoja. Isoja markettejakin jo on, mutta perinteisesti suositaan vielä pieniä liikkeitä. Lääkitykseni aiheuttamien levottomien öiden vuoksi nukun yleensä lounaan jälkeen pienen siestan.

Sosiaalinen elämämme on vilkasta. Kyläilemme ja meillä käy vieraita, suunnilleen viikottain käymme myös elokuvissa tai konserteissa. Ne ovat täällä halpoja Suomeen verrattuna. Esim. elokuvalippu arkisin maksaa 5,5 euroa ilmaisella kanta-asiakaskortilla. Jos olen illan kotona, tykkään lueskella tai kirjoittaa. Blogin lisäksi kirjoitan päivittäin päiväkirjaa. Olen kirjoittanut kaikki nämä 15 ulkomailla asuttua vuotta. Kirjoja luen vähän vuorotellen suomeksi ja espanjaksi. Päivittäin luen espanjalaisen sanomalehden ja Suomesta minulle tulee viikottain Anna-lehti. Iltapalan syömme yleensä yhdessä. Jos olemme kahdestaan, emme valmista toista lämmintä ateriaa, vaan syömme esim. salaattia, kasvispiirakkaa tai leipää. Mieheni valmistaa myös itse jogurttia, jota syömme yleensä iltaisin hedelmien kanssa. Joskus katselemme yhdessä jotain elokuvaa, mutta minä tykkään iltaisin lueskella. Mieheni katsoo enemmän televisiota, koska hän seuraa esim. urheilua. Näin ne päivät kuluvat, enkä haikaile ollenkaan työelämään. Lääkityksen sivuvaikutukset pysyvät paremmin kurissa, kun arki on mahdollisimman säännöllistä.