Tänään on kulunut tasan kuukausi rintasyöpäleikkauksesta. Alan jo olla sinut uuden rinnan kanssa ja on hetkiä, kun onnistun unohtamaan koko asian. Meillä oli hyvä viikko Gredosin vuoristossa Avilan maakunnassa. Vuokraamamme talo oli 1500 metrin korkeudessa ja sieltä käsin kävin lähiympäristössä parin tunnin kävelylenkeillä ja puolisoni pyöräilemässä kanadalaisten ystäviemme kanssa. En voi vielä kantaa reppua, koska kainalosta poistettujen imusolmukkeiden ompeleet hankaavat ja reppu haittaisi myös uutta rintaa. Sen vuoksi piti pysytellä lähimaastoissa vain vesipullo eväänä. Säät suosivat meitä. Joka päivä paistoi aurinko, mutta vuoristossa lämpötila ei nouse + 30 asteeseen, kuten meillä on nyt täällä kotona. Teki hyvää olla luonnossa, nukkua päiväunia ja lueskella kaikessa rauhassa. Väsymys vaivaa edelleen.

Pystyn jo tekemään kotitöitä lähes normaalisti kunhan en tee paljon kerrallaan. Puolisoni leikkasi tänään ruohoa ja siivosi pihaa poikiensa kanssa. Se on minulle liian rajua puuhaa. Minulla on maanantaina plastikkakirurgin vastaanottoaika. Rintaan varmaan ruiskutetaan lisää nestettä. Aion kysyä, joko saisin luvan mennä pilates- ja spinning -tunneille. Pelkkä kävely kyllästyttää vähän. Yritän maanantaina saada myös vastaanottoajan onkologille, sillä on jo kulunut yli kaksi viikkoa geenitestin lähettämisestä Yhdysvaltoihin. Kuvittelisin tulosten tulevan viimeistään tällä viikolla. Odotan kovasti tietoa, tarvitsenko sytostaattihoitoa vai riittääkö pelkkä hormonihoito. Sen tiedon perusteella voin sitten suunnitella kesää ja loppu vuotta. Tiedän, että jos sytostaattihoito aloitetaan en voi esimerkiksi matkustaa Suomeen enää tänä vuonna.