Mieheni palasi tyytyväisenä onnistuneelta Australian matkalta vanhemman poikansa luota. He olivat kierrelleet mannerta ja nauttineet yhdessäolosta yli vuoden tauon jälkeen. Nuorempi poika saa tänä vuonna lentäjäopintonsa valmiiksi ja katsotaan, mistä maailmankolkasta hän löytää itsensä. Mieheni yksi veli on parhaillaan Ugandassa hyväntekeväisyysmatkalla ja tänään vietimme läksiäisiä, kun yksi veljen tyttö lentää huomenna miehensä kanssa yhdeksäksi kuukaudeksi Meksikoon. Maailma on nyky-yhteyksillä aika pieni.

Sosiaalinen elämä on taas vilkasta. Olemme tavanneet sekä sukulaisia että ystäviä. Viime viikolla olimme tanatoriossa ruumiinvalvojaisissakin, kun yhden mieheni serkun appi kuoli. Ruumiinvalvojaiset ja osanotto omaisten suruun tapahtuu täällä vainajan kuolinpäivänä ja hautajaiset ovat heti seuraavana päivänä. Välillä voi sattua vahinkojakin. En tiedä, kerrottiinko Suomen tiedotusvälineissä, mutta täällä oli tänä vuonna jo yksi tapaus, kun mies oli todettu kuolleeksi useamman lääkärin toimesta ja sitten heräsikin kylmäkaapissa...

Tällä viikolla kävin suurlähetystössä äänestämässä Suomelle uutta presidenttiä. Koen olevani etuoikeutettu ollessani kahden maan kansalainen, vaikka sydämeltäni olen ikuisesti suomalainen. Eikä minulla siis ole kaksoiskansalaisuutta, vaan ainoastaan Suomen passi ja kansalaisuus. Nautin jooga-tunneista kolme kertaa viikossa, koska ei ole sama joogata yksin kotona. Ehdin mieheni kanssa jo elokuviinkin. Se on yhteinen kiinnostuksen kohteemme ja halpaa. Liput alku-illan näytöksiin maksavat 5,5 euroa.

Huomenna tulee kuluneeksi kaksi vuotta jälkimmäisestä rintaleikkauksestani. Minulla on kontrollikäynti taas maaliskuussa. Tänä keväänä olen syönyt hormoniestolääkitystä kaksi ja puoli vuotta. Aluksi puhuttiin viidestä vuodesta eli alkaisin olla puolessa välissä. Nyt käytäntöjä ollaan kuitenkin muuttamassa ja lääkitystä jatketaan puolet kauemmin eli kymmenen vuotta. Valmistaudun siis henkisesti siihen ja sitten jos lääkitys lopetetaankin viiden vuoden jälkeen voin järjestää juhlat.