Sain pitää äitiäni reilu kolme viikkoa vieraanani. Oli mukavaa, kun voimme jutella, puuhastella ja käydä yhdessä kävelylenkeillä. Vietimme myös vajaan viikon rannikolla. Kävelimme vedenrajassa ja keräsimme simpukoita. Minulla ei ollut vielä uintilupaa, mutta jo pelkkä meren katseleminen tekee ihmeitä. Kolme ruokailua seisovasta pöydästä päivässä nosti myös painoani muutama sata grammaa. Oli kyllä outoa, kun viime vuosina olen viettänyt hyvin urheilupainotteisia lomia: vaellusta, pyöräilyä tai juoksua ja nyt olinkin "eläkeläislomalla" eli lupa oli vain kävellä. Tilanne vielä korostui, koska lomapaikassamme järjestettiin juuri ironman-kilpailut ja urheilijoita pyöri ympärillä ja seurasimme kisaa hotellin parvekkeelta.

Viimeisestä sytostaattihoidosta on kulunut jo yli kaksi kuukautta ja voimat palautuvat vähitellen. Kotona olen jaksanut esimerkiksi kokeilla paria uutta ruokareseptiä ja vaihtaa kesän pelargoniat talven orvokkeihin ulkona keittiön ikkunalaudalla oleviin parvekelaatikoihin. Tänään kävelin jo 10 kilometrin lenkin. Kuumat aallot herättävät öisin parin tunnin välein, mutta lihaskipuja ei onneksi enää ole. Päivittäiset kävelylenkit ilmeisesti auttavat. Voimistunut vaiva on, että juuri ennen kuumaa aaltoa minulla on niin kylmä, ettei mikään vaate tai peitto auta, vaan kylmyys tulee jostain sisältä ja olen kuin horkassa. Eilen kävin ostamassa markkinoiden paksuimman täkin, jonka kanssa nyt nukun. Herätessäni kuumaan aaltoon riisun pyjamankin, kun hiki vaan valuu. Sen mentyä on hetken hyvä olla ennen seuraavaa horkkaa. Hiukset ja muu karvoitus kasvavat taas kovaa vauhtia. Hiukset ovat muuttuneet hoidon myötä harmaiksi, johon olin jo varautunutkin. Minua on aina luultu ikäistäni nuoremmaksi, joten nyt sekin asia korjaantuu. Sanotaan, että sytostaattihoidot vanhentavat ihmistä 10 vuotta. Leikattu rinta on edelleen arka ja punainen. Saa nähdä, mitä plastikkakirurgi sanoo ensi maanantaina.