Eilisaamuna puolisoni ja minä menimme yhdessä omalääkärimme vastaanotolle, koska puolisoni tarvitsi sairaslomatodistuksen työnantajalleen ja minä lähetteen julkiselle sektorille geenitutkimukseen. Tämä geenitutkimusasia on harvinaisen monimutkainen. Minut leikannut kirurgi suositteli geenitutkimukseen hakeutumista, koska isoäidilläni oli rintasyöpä. Vakuutusyhtiöni ei maksanut genetiikan erikoislääkärin vastaanottoa, joten maksoin sen itse. Lääkäri teki lähetteen rintasyöpägeenikartoitukseen, mutta vakuutusyhtiöni kieltäytyi jälleen maksamasta. Kuulin ystävältäni, että rintasyöpägeenikartoitus kuuluu Espanjassa tutkimuksiin, jonka sosiaaliturva korvaa. Ei puhettakaan, että minua hoitavat lääkärit kertoisivat asiasta! Kallis Yhdysvaltoihin lähetetty Oncotype-geenitutkimuskin, jonka maksoin itse, osoittautui myöhemmin sosiaaliturvan piiriin kuuluvaksi! Lääkäreillä tuntuu olevan omat intressinsä olla kertomatta, että tutkimuksia voisi teettää julkisella sektorilla, jos oma vakuutus ei korvaa. 

Eilen hain siis omalääkäriltä paperin oikeudesta valita itselleni hoitava lääkäri, jonka tässä tapauksessa pitää olla gynekologi, koska julkisella sektorilla ei ole mahdollista hakeutua suoraan genetiikan erikoislääkärin vastaanotolle. Eilen iltapäivällä minulle soitettiin julkisen sektorin ajanvarauksia koordinoivasta keskuksesta ja kuten jo tiesinkin minulle tarjottiin vastaanottoaikaa minulle lähimpään julkiseen sairaalaan. Minä kuitenkin pyysin vastaanottoa sairaalaan, jossa minua jo on hoidettu, joka on sekoitus julkista ja yksityistä sektoria. Samat lääkärit siis hoitavat aamupäivisin julkisen  sektorin potilaita ja iltapäivällä yksityispotilaita. Nyt jo tiedän kokemuksesta, että tämä ei ole toimiva systeemi. Lääkärit ovat iltapäivisin jo väsyneitä, kun leikkaavat ja hoitavat yksityispotilaita. Olenkin jo päättänyt, että jos tämä hoitoprosessi nyt saadaan kunnialla loppuun, jatkan tässä yksityisen ja julkisen sektorin viidakossa, mutta jos joskus joudun aloittamaan kaiken alusta syövän vaikka uusiutuessa, menen suoraan julkiselle sektorille hoitoon. Olen kuullut, että julkisella sektorilla on olemassa rintasyöpään erikoistuneita yksiköitä, joissa on tarjolla psykologista tukea ja aina tavattavissa sairaanhoitaja, jolle voi soittaa ja kysyä. Nyt koen olevani vähän heitteillä. Minulla on hoitosuhde kiireiseen onkologiin ja siinä kaikki.

Syy, miksi hakeudun samaan sairaalaan, jossa minua on jo hoidettu, on, että Espanjassa jokaisella sairaalalla on erilainen tietokoneohjelmisto eli potilastietoja ei voi vaihtaa sairaaloiden välillä! Omalääkärimme mukaan syynä ovat jälleen jokaisen sairaalan omat intressit, mutta miten se hankaloittaakaan potilaiden elämää! Yritin siis pyytää vastaanottoaikaa minua jo hoitaneelle gynekologille, mutta hän on ilmeisesti lomalla. Sain ajan ensi maanantaiksi toiselle gynekologille minua hoitavassa sairaalassa, jolla on pääsy potilastietoihini. Tarvitsen häneltä siis julkisen sektorin lähetteen rintasyöpägeenikartoitutukseen. Maanantaina nähdään, onnistunko. 

Eilen iltapäivällä matkustin taas tunnin bussilla sairaalaan onkologin vastaanotolle tässä vuosisadan ennätyshelteessä kuulemaan, miten hoitoa jatketaan saamieni allergisten reaktioiden jälkeen. Puolisoltani on jo katetri poistettu  ja hän voi paremmin, mutta haavahakaset vatsassa hiertävät, eikä tässä kuumuudessa haavaa ole viisasta peittää moneksi tunniksi, ettei se tulehdu. Vanhuksia ja sairaita on kehotettu pysymään sisätiloissa päivän kuumimpaan aikaan, koska ihmisiä on alkanut jo kuolla kuumuuden seurauksena. Onkologini tervehdys oli, että palaa viikon päästä, koska hänen pitää nyt selvittää, millä solunsalpaajilla jatketaan ja pyytää hoidon vaihtoa varten joku erikoislupa. Tämän hänen sihteerinsä olisi ehkä voinut ilmoittaa puhelimessakin...En jaksanut kuitenkaan turhautua, koska tärkeintä minulle oli nyt saada varmuus siitä, että sytostaattihoito jatkuu suunnitellulla aikataululla eli minulla on jäljellä enää kaksi hoitokertaa! Solunsalpaajat vain vaihdetaan. Illalla kotiin päästyäni olin aivan poikki ja sama jatkuu tänään, mutta nyt saan levätä maanantain seuraavaan sairaalareissuun asti.