Muistan jo lapsena ollessamme perheeni kanssa Kanarialla lomalla ihmetelleeni köyhää aamupalaa: valkoista leipää, voita ja marmelaadia. Seuraavan kerran törmäsin asiaan vuonna 2007 ollessani ystäväni kanssa vaeltamassa Camino Santiagolla. Minä olen aina kuulunut tukevan aamupalan syöjiin. Puurot ovat herkkuani. Olen jo ajat sitten saanut miehenikin syömään aamuisin kaurapuuroa ja jopa Suomessa ollessani hän valmistaa itselleen täällä mikropuuroa. Syömme aina aamuisin paljon hedelmiä ja joko itse leipomaani täysjyväleipää tomaatin, kurkun, salaatin, juuston tai humuksen kanssa tai sitten kaurapuuroa. 

Ollessani kahden rintaleikkauksen vuoksi täällä sairaalassa olen kauhistellut sairaalan aamupalaa: valkoista leipää, voita ja marmelaadia tai joku makea voitaikinaleivonnainen. Opin heti, että minun piti viedä sairaalaan omat eväät eli mikropuurot mukaan, joita pyysin saada laittaa henkilökunnan kahvihuoneessa ja sain tietysti suurta hämmästystä osakseni. Aina kun minun pitää mennä ravinnotta verikokeisiin palaan mieluummin kotiin kunnon aamiaiselle kuin menen johonkin baariin, sillä parhaimmillaankin sieltä saa ostaa ehkä paahtoleipää, jonka päälle voi saada tomaatin sisukset, mutta ei kuoria sekä appelsiinituoremehua. Yksi vaihtoehto on pala espanjalaista perunamunakasta ja kahvi tai munkkitaikinasta öljyssä paistetut churrot. Suurin osa valitsee aamupalakseen jonkun makean leivonnaisen eli bollería.

Mieheni on kertonut, että hänen ja neljän veljensä aamupala lapsena oli valkoista leipää ja päälle voita ja sokeria. Heidän lapsuudestaan on kuitenkin kulunut jo 50 vuotta! Kaiken tämän tienneenä järkytykseni oli siltikin suuri, kun kuulin, että kahdeksanvuotiaan sukulaistyttöni joka aamuinen aamupala on 10 mariekeksiä ja kahvi (joskin kofeiiniton)! Juttelin lapsen äidin kanssa ja hän ei ollenkaan ymmärtänyt ihmetystäni, vaan kertoi koko 50-vuotiaan elämänsä ajan syöneensä kyseisen aamupalan samoin kuin miehensäkin! Yritin ehdottaa vähän monipuolisempaa ja terveellisempää vaihtoehtoa, mutta siihen menee kuulemma liikaa aikaa. Täällä ei ole neuvolajärjestelmää, jossa terveellisestä aamupalasta voitaisiin kertoa. Monissa kouluissa ei myöskään ole kouluruokailua. Ihmettelen tätä kaikkea, sillä yksi asia, mistä eniten nautin Espanjassa on hyvä ruoka. Aina on tuoreita hedelmiä ja vihanneksia, oliiviöljyä, juustoja, pähkinöitä, kalaa ja äyriäisiä. Välimeren terveellisestä ruokavaliosta puhutaan paljon, mutta aamiainen on kyllä sen heikko lenkki.