Näinä päivinä tulee kuluneeksi 15 vuotta, kun muutin ulkomaille. Vuoden 2003 kesäkuussa lähdin Tansaniaan töihin Suomen Lähetysseuran palvelukseen. Siellä vierähti neljä vuotta ja nyt olen asunut 11 vuotta Espanjassa tavattuani aviomieheni Camino Santiagolla vuonna 2007. Ikävä toiseen maahan on pysyvä seuralainen. Täällä Espanjassa ollessani kaipaan Äitiäni, sisartani, sukulaisia, ystäviä ja näin kesällä mökillä oloa. Suomessa ollessani kaipaan miestäni (jos hän ei satu olemaan kanssani ;-), ilmastoa, ruokaa ja rentoa elämäntyyliä. 

Olin tänään hematologin vastaanotolla. Lääkäri oli vaihtunut ja minun piti selittää koko historiani alusta alkaen!? Väsyttävää! Lääkäreillä ei ole aikaa perehtyä potilaan historiaan eli aina uudelle lääkärille mennessä on kerrattava tärkeimmät asiat ja se ei minun sairauskertomuksellani ole ihan lyhyt tarina! Lopputuloksena jatkan raudan syömistä. Gastroskopiassa ei ollut mitään poikkeavaa ja kolonoskopian koepalavastaukset eivät olleet vielä tulleet. Menen gastroenterologin vastaanotolle 26.6. hakemaan tuloksia. Hematologi lähetti minut uusiin verikokeisiin heinäkuun alussa ja katsotaan, onko rauta-arvo noussut. Jos on, voin tulla Suomeen kesälomalle. Jos ei, vuorossa on luuydinpunktio, jossa tutkitaan verisolujen muodostumista. Saamani sytostaattihoidot ovat kuulemma saattaneet vaurioittaa luuydintä. Seuraava hematologin vastaanottoaika on 10.7.

Ensi viikolla mieheni ja minä käymme kolmen päivän pikavisiitillä Palma de Mallorcalla. Miehelläni on hoidettavia asioita ja tapaamme siellä asuvia sukulaisia. Vaihtelu virkistää näiden lääkärikäyntien välissä. Täällä ei sitäpaitsi juhlita ensi viikolla olevaa juhannusta, joten Palman reissu tuo lohdutusta siihen, etten pääse Suomeen juhannuksen viettoon.