Meillä oli eilen puolisoni kanssa ikimuistoinen päivä. Lankomieheni vei puolisoni aamulla sairalaan suunniteltuun prostatan hyvälaatuisen liikakasvun leikkaukseen. Muutaman tunnin päästä sain puhelinsoiton, että kaikki oli onneksi sujunut hyvin! Lounaan jälkeen lähdin itse bussilla sairaalaan ja hain keskiviikkona teettämieni verikokeiden tulokset. Onkologini on aina myöhässä, mutta odotus palkittiin ja sain hyviä uutisia, että toinen sytostaattihoito voitaisiin antaa, koska veriarvoni olivat kunnossa. Kerroin viime viikkoisesta ensiapukäynnistä ja selivisi, että minulla oli ollut virtsatietulehdus, joka nosti kuumeen! Viljelytulos oli nyt tullut ja onneksi bakteeri oli sellainen, johon saamani antibiootti puri. Aika mielenkiintoista, sillä aiemmin elämässäni sairastaneeni virtsatietulehdukset olen todellakin tunnistanut oireista. Tällä kertaa elimistö on niin hälytystilassa, ettei oireita ollut. Onkologi tutki leikatun rinnan, jonka kerroin myös olleen turvonnut. Lääkärin kova kiire vähän haittasi, sillä olisin mielelläni jutellut rauhassa ensimmäisen hoidon jälkeisistä kokemuksista. Kaikki tuntui kuitenkin olevan normaalin rajoissa, joten hoito jatkuu. Eilisaamuna otin taas sovitusti vatsansuojalääkkeen, kortisonia ja antibiootin. Kuten viimeksikin otan kortisonia vielä tänään ja huomenna ja ensi viikolla pistän taas maanantaista perjantaihin vastustuskykyä nostavia injektioita. Antibiootti loppuu tänään. Sivuoireisiin voin ottaa kutinaan Ataraxia, kipuihin Parasetamolia ja pahoinvointiin Primperania. Seuraava onkologin vastaanotto on 30.7., jolloin on suunniteltu kolmas sytostaattihoito.

Siirryin siis päiväsairaalaan hoitoa saamaan. Kerroin hoitajalle viime kerran allergisesta reaktiosta ja sivuoireista. Suoni, jota ensin yritettiin kanyloida ei vetänyt, koska samaa suonta on käytetty jo kaksi kertaa kuuukauden sisällä. Pitkissä hoitojaksoissa tämä muodostuu ongelmaksi, kun leikatun käden suonia ei voi käyttää. Kämmenselästä löytyi kuitenkin vetävä suoni. Sain taas ensin keittosuolaan sekoitettua pahoinvoinninestolääkettä. Melkein heti, kun doketakseli-sytostaatti alkoi tippua suoneen sain taas allergisen reaktion ja voimakkaamman kuin viimeksi! Kutsuin hoitajaa, tiputus keskeytettiin ja sain taas 100 mg kortisonia ja antihistamiinia suoneen. Tällä kertaa ihon kuumotuksen lisäksi vatsa ja selkä olivat kuin tulessa ja tähdet pyörivät silmissä. Pahimman reaktion mentyä ohi tiputusta voitiin jatkaa. Nyt minulla oli koko reilun kolmen tunnin tiputuksen ajan samoja sivuoireita kuin kotonakin: aaltomaista kipua ympäri kehoa, kutinaa ja vatsan polttelua. Minua vastapäätä oli iäkäs rouva, joka joutui vähän väliä liikkumaan tippatelineen kanssa ympäri salia kestääksen kovat kivut, joita sytostaatti hänelle aiheutti. Minä kuuntelin musiikkia ja yritin rentoutua. Sairaanhoitaja kehoitti minua konsultoimaan onkologiani, jos voisin ottaa korkeamman kortisoniannoksen jo kotona ennen hoitoon tuloa, jotta allergiselta reaktiolta vältyttäisiin. Päiväsairaalassa on 17 potilaspaikkaa, jotka esim. eilen olivat täynnä. Hoitaija on vain kaksi eli kun joku saa allergisen reaktion muut ovat oman onnensa nojassa. Olen ymmärtänyt, että Suomessa ennen sytostaattihoitoa annettava kortisoniannos on korkeampi kuin täällä.

Olin tullut sairaalaan ennen klo 16 ja klo 20.45 pääsin lopulta pois päiväsairaalasta ja menin katsomaan puolisoani. Leikkaus oli onnistunut hyvin, mutta hänellä oli kovat kivut. Espanjalaiselle perheelleni tyypilliseen tapaan sukua ja ystäviä oli paljon paikalla ja aina joku jää yöksikin. Minä viivyin reilu puoli tuntia, jonka jälkeen pyysin, että yksi ystävämme veisi minut kotiin. Olin väsynyt ja minun ei ole sytostaattihoidon aikana viisasta viettää ylimääräistä aikaa sairaalassa ja pienessä potilashuoneessa ison joukon keskellä. Iltapalan ja antibiootin jälkeen puolilta öin menin sänkyyn, vaikka arvasin, ettei uni tule suuren kortisoniannoksen jälkeen. Keho sai kuitenkin levätä. Tänään ja huomenna hyödynnän taas kortisonihumalaa ja teen kotitöitä. Kasvot ovat punaiset ja kuumottavat kortisonista kuten viimeksikin. Edellisellä kerralla sivuoireet alkoivat lauantai-Iltana. Toivon tietysti, ettei niitä tule, mutta nyt ainakin jo tiedän, mihin varustautua. Tällä viikolla selvisi, ettei vakuutuksemme korvaa geenikartoitusta, muuta Espanjan sosiaaliturva kuulemma korvaa! Minun pitää siis jossain vaiheessa hakea omalääkäriltä todistus geenikartoituksen teettämiseen. Silä asialla ei kuitenkaan nyt ole kiire. Puolisoni on sairaalassa alustavasti maanantaihin asti ja sairaslomalla ainakin pari viikkoa. Minulla on seuraava sairaalareissu edessä taas maanantaina, kun menen plastikkakirurgin kontrolliin.