Eilisiltana olin kolmen muun rintasyöpää sairastaneen naisen kanssa mallina lokakuussa ilmestyvään rintasyöpäpotilaiden lehteen. Aiheena on rinnankorjausleikkaukset. Olin ainoa yksirintainen. Kolmen muun rinta oli tehty omasta rasvasta. Kahdella se oli otettu selästä ja yhdellä reidestä. Vertailimme hieman kokemuksiamme ja totesimme, että meitä potilaita informoidaan hyvin eri tavoin. Yksikin kertoi, että hänellä oli jo kahdeksan leikkausta takana ja vielä oli operaatioita edessä!? He olivat kaikki oikein tyytyväisiä lopputulokseen ja täytyy sanoa, että rinnat olivat aika onnistuneita, mutta en edelleenkään ymmärrä tarvetta niin moniin leikkauksiin kosmeettisista syistä. Kunnioitan toki jokaisen valintoja, mutta minun päätäni ei saa enää käännettyä yhden yrityksen jälkeen.

On mielenkiintoista, että aina, kuten eilenkin, se olen minä, jonka on perusteltava "outoa" valintaani luomuvaihtoehdosta eli yksirintaisuudesta. Lehden päätoimittaja kysyi minulta suoraan, olenko naimisissa ja hyväksyykö mieheni valintani?! Kerroin, että hyväksyy todellakin ja kannusti minua valintaani nähtyään vuoden kärsimyksen epäonnistuneen rintaproteesiyrityksen vuoksi. 

Kolme meistä neljästä mallista esiintyi yläruumis paljaana ja myös kasvonsa näyttäen. Yksi ei halunnut kasvojaan kuvattavan. Kaksi malleista oli minua vanhempia ja yksi nuorempi. Valokuvien ottaminen oli ihan luontevaa, koska kuvaaja osasi asiansa ja me naiset kannustimme toisiamme. Nauroimme, että olemme jo lääkäreiden kanssa tottuneet kulkemaan rinnat paljaina ympäri sairaaloita. Kuvista tuli oikein onnistuneita ja olimme kaikki tyytyväisiä kokemukseen ja iloisia toivoessamme voivamme auttaa kanssasisaria kertomalla omia tarinoitamme. Allekirjoitimme paperit, joissa hyväksymme kuvien käytön lehtijuttuun. Saamme ne myös itsellemme lokakuussa jutun ilmestymisen jälkeen.