Eilen otetut verikokeet olivat kunnossa, joten sain tänään viimeisen sytostaattiannoksen! Hemoglobiini oli kyllä laskenut ja on nyt 115 ja lämpöäkin oli 37,3, mutta ne eivät olleet este hoidon saamiselle. Päivä oli taas pitkä ja monivaiheinen. Lähdin puolisoni kyydissä aamulla kotoa yhdeksän jälkeen. Kävin hakemassa eilisten verikokeiden tulokset ja minulla oli aika onkologille klo 11.10. Tämä oli eri lääkäri kuin ennen, mutta yhtä kiireinen kuin toinenkin. Hän kysyi, mitä kuuluu, mutta ei kuunnellut vastausta. Sain hoitoa varten tarvittavat lähetteet, seuraavan ajan 10.9. ja sitä ennen verikokeet 9.9. ja ulos. Ikävä yllätys oli, ettei hoito ollutkaan heti perään, vaan pääsin päiväsairaalaan vasta klo 14.45!? Syy oli kuulemma kesäloma-aika! Olisivat ehkä voineet informoida etukäteen...Päiväsairaalan aula oli täynnä turhautuneita kohtalotovereita. Kävin sentään vähän syömässä siinä välissä. Suonet ovat jo niin kovettuneet, ettei kanyylia meinattu saada suoneen. Hoito sujui muuten hyvin. Ensin kortisonia ja pahoinvoinnin estolääkettä ja sitten paklitakseli sekä syklofosfamidi ja huuhtelut päälle. Olimme kotona viiden jälkeen. Mukava kahdeksan tunnin hoitopäivä! Huomenna ja ylihuomenna taas kortisonia sivuoireiden estoon ja ensi viikolla maanantaista perjantaihin Zarzio-injektiot kuten muillakin kerroilla.

Aloin kirjoittaa, jotta en keskity pahaan oloon. Olo on humalainen ja jo hoidon aikana munuaisten seutu alkoi kipuilla. Munuaiset käyvät varmaan niin ylikierroksilla yrittäessään puhdistaa elimistöä kaikesta myrkystä.

Maanantaina on vuorossa plastikkakirurgin vastaanotto. Sain itselleni ajan onkopsykologille 27.8. Koen, että nyt on tarve puhua jollekin asiantuntijalle, mitä en ole tehnyt koko prosessin aikana. Olen tsempannut ehkä liikaakin ja puolisoni sairastuminen samaan aikaan oli viimeinen pisara. Nyt on sytostaattihoito eli toivottavasti pahin vaihe ohi, mutta vielä on paljon edessä. Seuraavaksi alkaa hormonihoito ja sitten on edessä toinen leikkaus.