Eilen aamulla lähdin kotoa kello 7.15 ja tunnin bussimatka kaupunkiin ja sairaalaan. Klo 9.15 minulle ruiskutettiin radioaktiivista isotooppia suoneen luuston gammakuvausta varten. Tutkimuksessa näkyy, onko minulla luustossa etäispesäkkeitä. Aineen leviäminen elimistöön kestää pari tuntia, jonka jälkeen varsinainen tutkimus tehtiin. Sain onneksi syödä aamiaista, sillä tämän tutkimuksen jälkeen piti olla kuusi tuntia syömättä ennen seuraavaa ja juoda kolmesta neljään litraa vettä. Lähdin metrolla Suomen suurlähetystöön kaupungin toiselle puolelle äänestämään. Istuskelin kahviloissa ja kävin leffassa katsomassa yhden espanjalaisen komedian seuraavaa tutkimusta odotellessa. En olisi saanutkaan olla sairaalassa, koska olin niin "säteilevä" aamun tutkimuksen jälkeen. Sairaalassa, kun on aina lapsia ja raskaanaolevia, joiden seuraa minun piti välttää. Päivä tuntui pitkältä ajantapolta ja palelin, kun en saanut syödä, vaan litkiä vettä.

Menin takaisin sairaalaan ennen seitsemää illalla. Vatsan ja rinnanalueen tietokonekerroskuvauksen piti olla klo 19.30. Kahdeksan jälkeen minut kutsuttiin vihdoin sisään. Sairaanhoitaja ihmetteli, missä olin ollut, sillä he olivat kuulemma kutsuneet minua jo viiden aikaan monta kertaa?! Aamun sairaanhoitaja oli kirjannut minun paikallaolevaksi ja he luulivat minun olevan sairaalassa. Tutkimukset olisi kuulemma voitu tehdä molemmat aamulla!? Teki mieli itkeä. Kerroin, että minun oli käsketty pysyä poissa sairaalasta ja tulla vasta illalla takaisin. Minä olin kuin idiootti kylmissäni ja nälissäni tappanut aikaa kaupungilla. Nyt ruiskutettiin varjoainetta suoneen ja tutkimus tehtiin saman tien. Tämä myrkky kuumotti sisuskaluja. Olin vihdoinkin kotona klo 21.45 väsyneenä ja nälkäisenä. Puolisoni palasi töistä puolilta öin ja sain purkaa päivän tunnelmia. Päätin, etten enää suostu ottamaan kahta tutkimusta samalle päivälle tällä tavalla, että minun pitää olla koko päivä kaupungissa. 

Olen viime päivät miettinyt naisia, jotka pelkäävät olevansa raskaana ja odottavat kuukautisten alkamista. Olen nimittäin odottanut kuukautisten alkavan, koska seuraava ohjelmoitu tutkimus, rinnan magneettikuva, tehdään vain kuukautiskierron tiettyinä päivinä. Tämä stressitila on tietenkin sotkenut kierron. Hormonit ovat aivan sekaisin. Kuukautiset onneksi alkoivat ja tutkimus voidaan tehdä ensi torstaina. Tänään itkin ensimmäisen kerran diagnoosin saamisen jälkeen. En osannut puolisollenikaan selittää, mitä itkin. Tätä kaikkea. Syöpädiagnoosia ja sen epäreiluutta. Pelkoa kaikesta edessä olevasta. Potilaaksi joutumista vieraassa maassa. Puolison suvun liikaa huolenpitoa. Itku kuitenkin helpotti oloa.