Aloitan hyvistä uutisista. Minulla oli tänä aamuna genetiikan erikoislääkärin vastaanotto nyt jo toista kertaa. Tällä kertaa sama lääkäri otti minut vastaan julkisella puolella ja lähetti vihdoinkin rintasyöpägeenitestiin. Verikoe otettiin saman tien ja vastaus soitetaan minulle neljän kuukauden päästä. Sitkeys siis palkittiin. Tapasin samassa tilanteessa olevaa ystävääni, joka oli tänään myös verikokeissa huomista sytostaattihoitoaan varten. Teki hyvää vaihtaa kuulumisia jonkun kanssa, joka ymmärtää. Juttelimme ruokavaliosta ja erityisesti psyykkisestä jaksamisesta, joka on tämän matkan rankin osa. Nämä uudet ystäväni, joita olen saanut tämän syöpämatkan aikana, ovat kullan arvoisia! Verikokeiden jälkeen menimme yhdessä käymään sairaalan vieressä olevaan syöpäpotilaille tarkoitettuun peruukki- ja alusvaateliikkeeseen, josta ystäväni varasi huomiseksi sytostaattihoitopäiväksi itselleen kylmähatun ja jättää hoidon ajaksi peruukkinsa sinne pestäväksi ja kammattavaksi. Minä en halunnut lähteä kylmähattu- ja peruukkirumbaan, vaan kuljen kaljuna kaikkialla.

Sitten ne huonot uutiset. Puolisoni sai viime perjantaina tietää, että on loppu vuoden sairaslomalla veritulpan vuoksi ja siirtyy sitten ensi vuoden alusta eläkkeelle! Tässä tiedossa on ollut meille viikonloppuna sulattelemista. Se tarkoittaa aikamoista elämänmuutosta. Onneksi puolisoni sai jo luvan liikkua ja ajaa autoa. Tavoitteemme on nyt saada itsemme kuntoon, jotta voimme jatkaa elämää eteenpäin.