Isäni hautajaiset viikko sitten sujuivat hyvin, vaikka päivä oli tosi raskas. Sää oli upean aurinkoinen, kirkossa oli lähes parisataa saattajaa ja muistotilaisuudessakin sata. Sain liikutukseltani juonnettua muistotilaisuuden, muisteltua Isääni ja sisareni kanssa luimme adressit. Toivomustemme mukaan kukkien asemesta muistisairaiden tukemiseen kertyi yli 3000 euroa. Päivästä jäi meille omaisille kaunis muisto. 

Äitienpäivänä puolisoni, Äitini ja minä matkustimme taas tänne Espanjan kotiin. Kuluneen viikon olemme hämmästelleet Suomen helteitä ja Espanjan sateista ja viileää säätä. Tänään oli ensimmäinen päivä kun pystyimme tekemään ja syömään paellaa pihalla auringonpaisteessa. Huomenna suuntaamme pariksi viikoksi rannikolle varmemman auringon alle ja toivon vihdoinkin yli vuoden tauon jälkeen pääseväni pyörän selkään. Maantiepyöräni huollettiin tällä viikolla valmiiksi. Kesäkuussa minua odottavat taas lääkärikäynnit ennen kuin pääsen Suomeen kesäloman viettoon.

Kirjoittaessani Isäni muistopuhetta ja katsellessani valokuvia kävin väistämättä läpi paitsi Isäni elämää myös omaani. Minulla on vahvat juuret Suomessa ja tiedän nyt myös, missä on hautapaikkani. Kuluneen vuoden sairastaminen on myös aivan uudella tavalla saanut minut miettimään, mikä elämässä on oikeasti tärkeää. Levottomana luonteena ja asuessani kahdessa maassa koen olevani jatkuvasti tietyllä tavalla matkalla. Toivon kuitenkin osaavani myös nauttia matkalla olosta.