Tasan kolme kuukautta sitten 19.6. lensin Suomeen ja edellispäivänä vihdoinkin palasin mieheni kanssa takaisin kotiin Espanjaan. Miehenikin viihtyi  tällä kertaa Suomessa ennätyskauan eli yli viisi viikkoa. Kävimme ystävien luona Lahdessa perhejuhlissa ja pyöräilimme elokuun viimeisen viikon Ahvenanmaalla. Vuokrasimme kunnon pyörät sivulaukkuineen. Menimme lautoilla Turun saariston eteläistä reittiä ja palasimme pohjoista reittiä pitkin takaisin. Nukuimme aamiaismajoituksissa. Sää suosi, emmekä kastuneet kertaakaan viikon aikana. Kilometrejä tuli noin 450. Turun ja Ahvenanmaan saaristo on maailman kaunein! Olimme pyöräilleet saariston rengastien jo muutama vuosi aiemmin ja nyt oli vuorossa Ahvenanmaan kierros. Nämä liikuntalomat pyöräillen tai vaeltaen ovat meille oikea tapa viettää kahdenkeskistä lomaa. Ahvenanmaan reissun jälkeen viihdyimme mökillä puuhastellen. Iloitsen kovasti siitä, että espanjalainen miehenikin viihtyy niin hyvin mökillä! Hän rakastaa saunaa, merta ja mökin rauhaa.

Olo uudessa kodissa, johon muutimme kesäkuun alussa, on kuin olisin jossain loma-asunnossa, kun en löydä mistään mitään! Itse kyllä järjestin kodin ennen Suomeen menoa, mutta olen jo unohtanut, mitä minnekin laitoin! Nyt koetan siis rauhassa kotiutua. Matkalaukut sain tänään tyhjiksi eteisestä ja pyykkikone laulaa tauotta. Täällä on onneksi vielä aivan kesäkelit, joten pyykki kuivuu hyvin ulkona. Tänään aloitin taas joogatunnit nyt kolme kertaa viikossa juoksulenkkien ohella ja vielä pääsee pyöräilemäänkin kelien puolesta. Tänä syksynä satsaan joogaan, joka tekee tosi hyvää nivelvaivoilleni, enkä aio mennä pilates- ja spinning -tunneille. Torstaina on onkologin vastaanotto puolen vuoden tauon jälkeen. Saa nähdä, onko muuta kuin verikokeet edessä. Huomaan voivani vähitellen paremmin. Nukun pidempiä pätkiä ja nivelvaivat pysyvät kurissa liikunnan avulla. Luin Suomessa ollessani dekkareiden lisäksi Marja Aarnipuron "Rintasyövän jälkeen" -kirjan. Minäkin huomaan, että välillä voi kulua päiviä, etten enää ajattele koko syöpää, vaikka lääkkeitä joka päivä syönkin. Se on oikein hyvä merkki toipumisesta. Viikonloppuna juhlitaan perjantaista sunnuntaihin mieheni veljentytön häitä eli tapaan taas koko suuren espanjalaisen sukuni kesätauon jälkeen.