Sain eilen 45-vuotislahjaksi rintasyöpädiagnoosin. Tänään on siis kliseen mukaan "loppuelämäni ensimmäinen päivä" ja päätin aloittaa blogin kirjoittamisen. Olin jo jotenkin yrittänyt valmistautua tähän uutiseen, sillä 13. päivä perjantaina (toinen klisee..) mammografiassa ja ultraäänessä löytyi huolestuttava löydös, josta otettiin koepala 23.3. Tutkimukset olivat vuosittaisia rutiineja, joissa olen käynyt jo viiden vuoden ajan. Espanjassa, jossa olen asunut jo vuosia, rintasyöpäseulonnat aloitetaan jo 40-vuotiaille ja minulla on lisäksi sukurasite, koska isoäidilläni oli aikanaan rintasyöpä. Olen ollut normaalia väsyneempi, joten aavistukseni saivat nyt nimen. Menin eilen puolisoni kanssa gynekologin vastaanotolle, koska halusin hänenkin kuulevan diagnoosin. Hän ei positiivisena ihmisenä halunnut uskoa tuntemuksiani. Olen iloinen lääkärin suorapuheisuudesta ja puolisonikin sai vastauksia kysymyksiinsä.

Eilisiltana kävimme pitkällä kävelyllä ja aloimme informoida perhettä ja ystäviä Suomessa ja Espanjassa. Kokoamme siis kannustusjoukkoa tuekseni. Olen hoidossa yksityissektorilla, joten tänään pääsin jo keuhkoröntgeniin ja sydänfilmiin. Laboratoriokokeet minusta otettiin jo ennen diagnoosin saamista. Tiedossa on, että kasvain on pahanlaatuinen ja 12 millimetrin suuruinen, mutta tarkempi luokitus puuttuu vielä.  Nyt on vuorossa pääsiäistauko ja tutkimukset jatkuvat ensi viikolla.