Täytän tänään 45 vuotta. Se ei ole aprillia kuten syntyessäni kuulemma luultiin. Maanantaina saamani syntymäpäivälahjan muistan loppu elämäni. Lääkäri sanoi, että pitää jatkaa normaalia elämää. Puolisoni on kolmen päivän työreissulla, vaikka hän mietti kotiin jäämistä kanssani. Kannustin häntä lähtemään töihin. Tarvitsen nyt aikaa itselleni ja mahdollisuutta kommunikoida Suomeen.

Harrastan juoksemista. Viime marraskuussa juoksin elämäni ensimmäisen täysmaratonin ja olen ilmoittautunut kesäkuun Paavo Nurmen maratonille. Taitaa nyt kuitenkin olla toisenlainen maraton tulossa. Kävin tänään kuitenkin kympin lenkillä. Se on minulle terapiaa tämän kirjoittamisen lisäksi. Siunattu Skype, sillä eilen ja tänään olen puhunut useita puheluita Suomeen.  Totesin ystävälleni, että sairastan nyt syöpää espanjaksi, koska on monia termejä, jotka eivät ole minulle tuttuja espanjaksi, vaikka olen työskennellyt täällä sairaanhoitajana. Sanakirja ja netti ovat kovassa käytössä. Toivon saavani kontekteja samassa tilanteessa Suomessa oleviin. Nautin lounaani auringonpaisteessa pihallamme kuohuviinin kera. Olen saanut paljon onnitteluita sekä Suomesta että täältä Espanjasta. Tuntuu, että minulla on paljon kannustajia ympärilläni. Kiitos!