Minusta tuli vihdoinkin virallisesti rouva! Meidät vihittiin kotikylämme maistraatissa vain todistajien läsnäollessa 16.6.16. Emme halunneet järjestää mitään juhlia. Olisin halunnut yhdysnimen eli mieheni sukunimen liitettynä omaani, mutta se ei ole mahdollista, kun minulla ei ole Espanjan kansalaisuutta eli sukunimeni pysyy samana. Prosessi on ollut pitkä ja monimutkainen. Minä olen halunnut naimisiin suhteemme alusta asti eli yli yhdeksän vuoden ajan, mutta mieheni on epäröinyt. Meidän molempien sairastaminen kypsytti päätöstä. Kaiken sairastamisen ja Isäni kuoleman jälkeen tuntuu hyvältä, kun elämässä on jotain positiivista.

Paperisota on ollut päätöksen jälkeen tuskaista. Itse aloin hankkia tarvittavia papereita viime vuoden loppupuolella. Espanjasta tarvitsin ulkomaalaisen henkilötodistuksen lisäksi todistuksen kotipaikkakunnaltamme, että olen täällä kirjoilla sekä Suomen suurlähetystöstä todistuksen, että minulla on oikeus solmia avioliitto Espanjassa. Joululomalla soitin Suomessa Helsingin maistraattiin, joka hoitaa ulkomailla asuvien suomalaisten avioliittoasioita. Suomen pää osoittautui tosi monimutkaiseksi. Koska olen asunut Espanjassa jo vuosia, minun piti hankkia todistus Espanjasta, että en ole mennyt täällä näinä vuosina naimisiin saadakseni esteettömyystodistuksen Suomesta?! Onneksi mieheni pystyi hankkimaan sen minulle ja lähetti postissa. Se piti tietysti käännättää Suomessa virallisella kääntäjällä. Esteettömyystodistuksen ja passin lisäksi tarvitsin Suomesta myös syntymätodistuksen. Kaikki nämä tietysti espanjan kielellä ja virallisella apostillalla varustettuina. Lisäksi piti täyttää erinäisiä kaavakkeita. Jouduin soittamaan maistraattiin kolme kertaa ja joka kerta sain vähän erilaisia vastauksia. Paperit eivät tietenkään ehtineet valmiiksi Suomessa ollessani. Lopulta ne tulivat postissa Espanjaan. Toimitettuamme lopulta paperit täkäläiseen maistraattiin 28.1.2016 ne lähtivät täällä tarkastettavaksi. Meille kerrottiin heti, että prosessi tulee kestämään kuukausia. Siinä vaiheessa totesin jo, että kuolemansairaiden on syytä aloittaa prosessi ajoissa, sillä ei sitä niin vaan mennä naimisiin kuin elokuvissa hetken mielijohteesta. Kaiken lisäksi paperisotaan käännätyksineen uppoaa rahaa. Itse vihkiminen virka-ajan puitteissa sentään oli ilmaista. Kuulutukset olivat ensin kaupungintalon ilmotustaululla nähtävänä ennen kuin ne siirtyivät käsittelyssä eteenpäin. Toukokuun lopussa meille vihdoinkin soitettiin, että paperimme on hyväksytty ja voimme tulla varaamaan ajan naimisiinmenoa varten. Paperit ovat voimassa vuoden siitä päivästä, kun ne toimitettiin eli ensi vuoden tammikuun loppuun asti. Minä en sentään EU-kansalaisena ja täällä monta vuotta asuneena joutunut haastatteluun avioliittomme aitoudesta. Täällä maksetut avioliitot papereiden hankkimiseksi ovat yleisiä, vaikka tietyllä tavalla papereita varten mekin lopulta naimisiin menimme. Viime viikolla kävimme notaarin luona tekemässä avioehdon. Havahduimme molemmat, kun meiltä kysyttiin ammatteja. Olemme eläkeläinen ja kotirouva! Ei ihan tyypillinen ammattiyhdistelmä naimisiinmenevien keskuudessa.

Nyt minulla on siis paperit, että olen täällä virallisesti naimisissa ja edessä on prosessi, että koko homma rekisteröidään myös Suomessa. Tiedossa on taas käännätystä ja kaavakkeiden täyttöä. Tänään kävimme hankkimassa minulle EU-sairaanhoitokorttia. Se oli yksi syy, miksi kiirehdimme paperisotaa. Minulla kun ei ollut enää oikeutta Espanjan kattamaan EU-sairaanhoitoon, koska en ole töissä. Minut piti siirtää mieheni sairaanhoitokortille, jotta sain EU-sairaanhoitokortin, koska hänellä on eläkeläisenä tuloja ja minulla kotirouvana ei ole?! No nyt sekin asia on kunnossa. Lääkäririntamalla kuuluu sen verran uutta, että kävin edellispäivänä gynekologilla hakemassa Papa-kokeen tuloksia ja kaikki on kunnossa. Seuraava kontrolli puolen vuoden päästä eli syksyllä syöpälääkityksen vuoksi. Huomenna tulee jo vuosi sytostaattihoitojen aloittamisesta. Elimistöni on joutunut koville kuluneen vuoden aikana. Ensi tiistaina minulla on infektiotautilääkärin vastaanotto ja jos kaikki on kunnossa tulen Suomeen perheeni luo kesälomalle, joka viime vuonna jäi sairastamisen vuoksi väliin. Tuore aviomieheni jää anopin sairastelun vuoksi tänne. Nauroimme, että kumpikin viettää kuherruskuukautta äitinsä kanssa.