Minusta ei tullut rauhallisempaa, kärsivällisempää tai positiivisempaa ihmistä. Sen sijaan olen saanut muutamia uusia hyviä ystäviä syöpäsisarista. Olen siitä todella onnellinen, sillä luulin jo, että uusien ystävyyssuhteiden solmiminen tässä iässä, vieraassa maassa ja vieraalla kielellä on mahdotonta. Olen aloittanut uuden harrastuksen joogan, joka todella auttaa nivelvaivoihin ja on hyvää vastapainoa juoksuharrastukselleni. Jätin punaisen lihan, sokerin ja alkoholin pois ruokavaliosta ja lisäsin entisestään vihanneksia, hedelmiä ja pähkinöitä. Jaksan paremmin ja olo on kevyempi.

Yöuni muuttui katkonaiseksi kuumien aaltojen takia ja opin hyödyntämään espanjalaista siestaa. Nivelvaivat pakottavat venyttelemään, joogaamaan ja liikkumaan päivittäin, jotta selviän ilman kipulääkkeitä. Minusta tuli seksihaluton, kuivalimakalvoinen vaihdevuodet ohittanut vaimo. Onneksi parisuhteessamme muut asiat ovat tärkeämpiä kuin seksi. Olen aina ollut inhorealisti enkä mikään vuoden positiivisin henkilö ja kiihtynyt helposti nollasta sataan. Nyt mielialavaihtelut ovat vielä potenssiin jotain...

Jätin pysyvän työpaikkani jo ennen sairastumista, mikä espanjalaisessa kulttuurissa ei ole mitenkään omituista. Täällä on sosiaalisesti hyväksyttyä olla kotirouva. Espanjalaiset ystäväni eivät koskaan kysele töihin paluustani. Uuteen ihmiseen tutustuttaessa ei yleensä ensimmäisten aiheiden joukossa udella ammattia, kuten Suomessa. Ihmisiä ei luokitella niin paljon ammatin mukaan. Suomessa saan jatkuvasti osakseni ihmetystä, miksi en jo palaa työelämään. Työllä ja saavutuksilla ei ole minulle enää paljoakaan merkitystä. Tämän muutoksen ovat saaneet aikaan espanjalainen kulttuuri ja syövän sairastaminen vaan vahvisti sitä. Minut Suomen työelämän ajalta tuntevat eivät ehkä osaa kuvitella sitä, sillä nuorempana olin todella työsidonnainen ihminen. Nyt minulle on tärkeintä kokonaisvaltainen hyvinvointi.