Takana on hermostuttava viikko, kun leikattu rinta ei ole parantunut, vaan on kipeä ja ihokin hilseilee. Olen yrittänyt henkisesti jo valmistautua väliaikaisen proteesin poistoonkin. Olen myös yrittänyt ottaa rauhallisesti. Menin tänään plastikkakirurgin vastaanotolle varautuneena siihen, että hän ottaa minut sairaalaan sisään, mutta hänen mielestään rinta on parempi kuin viikko sitten?! Ei kyllä tunnu siltä, mutta kai asiantuntijaa on pakko uskoa. Hän määräsi antibioottia jatkettavaksi perjantaihin asti. Hän on edelleen sitä mieltä, että kyse on tulehduksesta, eikä hylkimisreaktiosta. Keskiviikkona menen verikokeisiin ja ensi maanantaina taas kontrollikäynnille. Ei siis auta muuta kuin odottaa ja toivoa, että antibiootti auttaa.

Kävimme äsken elokuvissa katsomassa Woody Allenin uusimman elokuvan ja olen voinut nyt jo tavata vähän ystäviänikin. Parasta on kuitenkin se, että saan ensi viikolla äitini meille vierailulle! Minä en ole päässyt koko kesänä Suomeen, joten hän tulee nyt tänne. Toivon sen nostavan mielialaakin.