Olen jo vuosia puhunut miehelleni tanssikurssille menosta, koska sellainen järjestetään oman kylämme kulttuuritalolla. Mieheni on aina keksinyt syitä, miksi emme voi ilmoittautua. Tänä syksynä hän yllätti minut ja kävi ilmoittamassa meidät kurssille! Olemme olleet nyt kaksi kertaa kurssilla ja tykkäämme molemmat. Treenaamme lauantai-iltaisin vakiotansseja ja lattareita mukavan opettajapariskunnan johdolla. Minä olen Suomessa asuessani tykännyt lavatansseista, joita nuorena opin Isäni ja setieni kanssa. Kurssille en ole koskaan aikaisemmin osallistunut. Tiesin mieheni omaavan hyvän rytmitajun, koska hän soittaa kitaraa ja saksofonia. On sitäpaitsi mukavaa, että meillä on uusi yhteinen harrastus viikottaisen joogatunnin ja pyöräilyn lisäksi. 

Olin eilen reumalääkärin vastaanotolla ja käsien röntgenkuvissa näkyy selvät nivelrikkomuutokset. Hän määräsi nyt kolmen kuukauden glukosamiinikuurin, jospa se jarruttaisi vähän nivelrikon kehittymistä. Minulla on vahvat perintötekijät ja antihormonaalinen lääkitys on nyt aikaistanut nivelrikon kehittymistä. Oikeassa polvessanihan todettiin nivelrikko jo viime vuonna. Lonkat särkevät siihen malliin, että myös niissä on taatusti jo nivelrikkoa. Harrastamani liikunta eli jooga, pyöräily ja sauvakävely ovat oikeita lajeja minulle samoin nauttimani Välimeren ruokavalio ilman punaista lihaa ja alkoholia. Fysioterapeutin hoidossa olen käynyt jo vuosia useamman kerran vuodessa ja ajattelin kokeilla myös akupunktiota. 

Otin vuosien suunnittelun jälkeen Tansanian aikaiset päiväkirjani esiin vuosilta 2003-2007 ja aloin kirjoittaa niitä puhtaaksi. Sen jälkeen, jos intoa riittää, voin jatkaa elämästä Espanjassa vuodesta 2007 eteenpäin. Katsotaan, syntyykö siitä joskus jotain...Tansanian vuosilta huomaan jo unohtaneeni monta asiaa, joita nyt muistelen lukiessani päiväkirjojani.