Sitkeys palkitaan. Onnistuin tänään vihdoinkin saamaan lähetteen uudestaan genetiikan erikoislääkärille, mutta tällä kertaa julkiselle sektorille, vaikka lääkäri on ilmeisesti sama henkilö! Matkustin taas tutun tunnin bussimatkan reilussa kolmenkympin helteessä sairaalaan. Jotta elämä ei olisi liian mukavaa vanha selkävaiva palasi tänä aamuna. Alaselkä on aivan jumissa, en pysty seisomaan suorassa ja hädin tuskin kävelemään. Sain onneksi huomiseksi ajan tutulle fysioterapeutille. Olin siis ilmeisesti niin säälittävä ilmestys, että minulle vieras gynekologi kirjoitti mukisematta lähetteen. Sanoin, ettei minulla ole enää varaa maksaa lisää kalliita tutkimuksia, joita vakuutus ei korvaa. Minulle kuulemma soitetaan aika genetiikan erikoislääkärille muutaman päivän sisällä ja hän lähettää minut sitten geenitutkimukseen.

Osastoa, jotta elämä ei olisi liian helppoa, automme hajosi ja oli tämän päivän korjaamolla. Sen vuoksi selkäkivusta huolimatta menin bussilla sairaalaan. Nyt auto on jo korjattuna kotona ja puolisoni pääsee huomenna itse haavahakasten poistoon ja tuomaan minut illalla fysioterapeutille. Harmi, että selkä jumittui, vaikka olen käynyt joka aamu reilun tunnin kävelyllä ja venytellyt, minkä leikattu puoli sallii. Tarvitsen sitä paitsi fyysisesti ennen kaikkea pitääkseni pääni kasassa. Tunteelle, että ruumis on pettänyt minut, ei oikein voi mitään. Kävellessä yritän unohtaa sivuoireet. Aamukävely on yleensä päivän paras hetki. Sytostaatin aiheuttamia allergiaoireita on tällä hetkellä vatsan ja reisien alueen nokkosrokko, joka ei ihme kyllä kutise. Onneksi puolisoni alkaa jo olla kunnossa, sillä sanoin juuri hänelle, että nyt en pysty auttamaan missään, vaan minun on pakko levätä torstain onkologikäyntiä varten.