Mieleni on kiitollinen, sillä viime viikon torstaina onkologi lähetti minut tässä puolivuotiskontrollissa vain verikokeisiin, joihin menin maanantaina ja eilen sain tulokset, että kaikki on kunnossa! Seuraava kontrolli on vasta 12.3.2018. Se on kohtalotovereiden mukaan normaalia, että aina ennen kontrolleja jännittää, jos kuitenkin joku on taas pielessä. Tapasin eilen kaksi rintasyöpää sairastaneen nuoren ystäväni, joka myös onneksi voi nyt hyvin. Hän oli oikeaa seuraa juhlistamaan hyviä uutisia, koska tasan tietää, miltä tuntuu. Valitettavasti espanjalaisessa tuttavapiirissäni on taas yksi uusikin rintasyöpäpotilas. Olemme käyneet yhdessä pilates-tunneilla ja hän on vasta hoitopolun alussa. Surullista. 

Tänään vietin reilun tunnin terveysasemalla. Olin varannut ajan jäykkäkouristusrokotteen uusintaa varten, koska edellisen saamisesta on kulunut yli 10 vuotta. Minun piti kinastella sairaanhoitajan kanssa, joka oli sitä mieltä, että koska olen lapsena saatujen rokotusten lisäksi saanut aikuisena jo useita tehosteita, minä en enää tehostetta tarvitse?! Suomessa kuitenkin suositellaan tehostetta 10 vuoden välein. Lisäksi vetosin sairastamaani rintasyöpään ja tuberkuloosiin sekä poistettuihin imusolmukkeisiin. Olin keskustellut asiasta myös onkologini kanssa ja vetosin siihenkin. Kerroin myös olevani sairaanhoitaja eli jos palaan työelämään senkin vuoksi rokotukset on oltava kunnossa. Sanoin myös tietäväni, että Espanjassa on 17 erilaista rokotuskalenteria eli joka läänissä on omansa! Lopulta sain kuin sainkin rokotuksen! Uskomatonta, miten paljon vaivaa kaikki vaatii! Sen jälkeen oli vuorossa reseptirumba. Jätin reseptini uusittaviksi jo viime viikon alussa ja ne olivat edelleen uusimatta, koska tarkastaja, joka hyväksyy erityiskorvattavan Zoladex-implantin, ei ollut vastannut! Minulle luvattiin soittaa heti, kun vastaus saapuu. Tarvitsen implantin ensi perjantaina. 

Viime viikonloppuna juhlimme kolme päivää mieheni veljentyön häitä 150 ihmisen voimin. Perjantaina päivällä oli ensin vuorossa aperitiivi ulkona ravintolan puutarhassa. Sen jälkeen oli vuorossa hääseremonia, jonka toimittivat morsiusparin ystävät. Varsinainen virallinen vihkiminen tapahtuu myöhemmin maistraatissa. Aika tyypillistä täällä, että juhlat juhlitaan ensin ja paperit hoidetaan jälkeenpäin. Häälounas syötiin sisätiloissa. Loppupäivä ja ilta vietettiin taas puutarhassa, jossa oli paljon erilaista musiikkia eri kokoonpanojen voimin. Morsian mm. tanssi flamencoa yli 80-vuotiaan anoppini kanssa, mieheni lauloi ja illallinen tarjoiltiin suoraan grillistä. Nuoriso jaksoi diskossa aamuun asti. Lauantaina brunssia oli tarjolla iltapäivään asti. Vietimme aikaa hotellin kylpylässä ja pizza-illallinen nautittiin taas ulkona. Onneksi koko viikonlopun oli aurinkoinen ja lämmin sää. Sunnuntainakin söimme vielä aamiaista ja lounasta isolla porukalla. Hääpari on lähdössä Etelä-Amerikkaan häämatkalle tammikuussa. Morsiamen isä vietti keskiviikkona synttäreitään "vain" 30 ihmisen voimin ja mieheni toimi paellakokkina. Juhlaviikot ovat nyt ohi ja uudessa kodissamme meitä odottaa varaston raivaus. Siellä on vielä purkamattomia muuttolaatikoita. Sen jälkeen mekin tietenkin järjestämme tupaantuliaiset lähisuvulle.