Olen ollut kohta pari viikkoa Suomessa. Joulun odotus on taas vanhempieni sairastelun värittämää. Onneksi voin itse jo paremmin, jotta voin olla avuksi. Isäni on laitoshoidossa ja äiti kotona. Olen ehtinyt käydä vähän jouluostoksilla, tavannut ystäviä, käynyt kolmessa hienossa joulukonsertissa ja laulamassa Kauneimpia joululauluja. Tänään tein jo porkkanalaatikkoa, rosollia ja sekahedelmäkeittoa joulunpyhiksi.

Omasta voinnista olen huolehtinut käymällä joka päivä vähintään tunnin kävelylenkillä ja saunonut. Plastikkakirurgi kielsi minulta saunomisen, koska saunasta voi kuulemma saada sieni-infektion?! On taas pieni kulttuurien törmäys ja olen saunonut lähes joka päivä. Rinta on joka tapauksessa pinkeä ja punainen kuin joulupallo, eikä ole saunomiseen reagoinut. Myöskään kuumien aaltojen määrään saunominen ei ole vaikuttanut. Olen päättänyt, että alkuvuoden rintaproteesin asennusleikkauksen jälkeen käyn vain kontrolleissa, enkä poistata toista rintaa. Haluan pystyä mahdollisimman pian taas urheilemaan ja elämään normaalia elämää. En halua jäädä syöpäpotilaan rooliin. Tänä vuonna musta joulu ei minua haittaa, kun en joka tapauksessa pystyisi hiihtämään. Hiihto kun on yksi suosikkilajini juoksun ja pyöräilyn ohella. Nyt haluan toivottaa kaikille rauhallista joulua ja toivorikasta uutta vuotta 2016!