Pääsin eilen vihdoinkin rinnan magneettikuvaan, kun kone oli saatu kuntoon. Sairaalat toimivat onneksi sunnuntaisinkin.  Sairaala oli ihanan rauhallinen arjen hulinaan verrattuna. Tämä olikin vähän pidempi tutkimus.  Ensin taas ylävartalo paljaaksi, tutuksi tullut kertakäyttöinen sininen paperitakki päälle ja kanyyli suoneen. Menee jo rutiinilla. Puolet tutkimuksesta tehtiin ilman varjoainetta ja toinen puoli siten, että ruiskutettiin taas yhdenlaista varjoainetta suoneen. Koneen sisällä meteli on niin kova, että minulle annetut kuulosuojaimet olivat todella tarpeen. Hoitaja oli tällä kertaa oikein mukava nuorimies. Sairaalasta päästyäni palkitsin itseni hyvällä kiinalaisella ruoalla ja jäätelöllä. Kävelin kaupungin halki ja istuin välillä puistonpenkillä auringossa.

Illalla suomalainen luterilainen seurakunta kokoontui messuun. Kokonnumme pari kertaa vuodessa ja olen mukana järjestämässä näitä tapaamisia. Tuntui hyvältä saada puhua suomea, osallistua tuttuun messuun, laulaa virsiä ja päästä ehtoolliselle. Kirkkokahveilla nautimme korvapuusteja, munkkeja ja rahkapiirakkaa. Ostin suomalaista purkkihernekeittoa päiviksi, jolloin minusta ei ole ruoanlaittajaksi.

Ylihuomenna tapaan vihdoinkin kirurgin, saan tutkimusten tuoksia ja toivottavasti myös leikkausajan. Diagnoosin saamisesta on tänään tasan kolme viikkoa, joten on jo korkea aika saada vastauksia kysymyksiini. Olen kirjoittanut kysymyksiä paperille,  jotta muistan kysyä kaiken mieltäni askarruttavan. Puolisoni pääsee onneksi kanssani, jos minulta menee jotain ohi. Neljä korvaa kuulee aina paremmin kuin kaksi. Jännittää ja samalla toivon pääseväni jo tällä viikolla leikkaukseen. Olen siivonnut kodin, pessyt ja silittänyt pyykit, leiponut pakastimeen ja huomenna menen leikkauttamaan siilitukan, joten olen valmis potilaaksi.