Aloitin maanantaina vihdoinkin tuberkuloosilääkityksen ja samalla myös maitohappobakteerit. Virtsa värjäytyi samantien tumman oranssiksi ja ensimmäisinä päivinä ripuloin ja vatsa oli kipeä. Ehdin jo vähän hermostua, jos ripuli jatkuisi pitkään, paino alkaisi pudota lisää, eivätkä mitkään ottamani lääkkeet imeytyisi kunnolla. Ripuli on onneksi kuitenkin jo hellittänyt.

Hankin maanantaina myös tarvittavat paperit ja siirryin oman kylämme terveysaseman potilaaksi. Nyt minun on helpompi käydä uusimassa reseptejä. Olen tällä viikolla päässyt vihdoinkin palaamaan rakkaiden liikuntaharrastusteni pariin. Kolmen kuukaden tauon jälkeen pilates- ja spinning -tunneille ja 10 kuukauden tauon jälkeen tein kevyen viiden kilometrin kävely-hölkkä-kävelylenkin. Tunsin pitkästä aikaa itseni terveeksi! Aloitan kaiken toki hyvin varovasti, kun lääkityksiä on niin paljon. Onkologi on kuitenkin suorastaan määrännyt minulle liikuntaa. 

Tänään olin sisätautilääkärin vastaanotolla, joka nyt vihdoinkin pystyi kirjaamaan minut julkisen puolen potilaaksi. Sain reseptin antibiootteihin ja lähetteet verikokeisiin. Nyt kaikki tutkimukset ovat ilmaisia ja lääkkeet hyvin halpoja. Huomisaamuna menen ravinnotta QuantiFeron -verikokeeseen. Tapasin lyhyesti myös infektiotautien erikoislääkärini, jonka vastaanotolle menen myöhemmin, kun saamme verikokeiden ja viljelyn tuloksia. Ripuli on kuulemma aika normaali reaktio näin vahvan lääkityksen aloitukseen.

Ensi viikolla saamme suomalaisen vieraan viikoksi, joten on mukava, kun on taas muutakin ajattelemista kuin nämä sairaudet. Ensi torstaina menen onkologin vastaanotolle kuulemaan magneettikuvan ja luuntiheysmittauksen tuloksia.