Tämä on siis jo sadas teksti, jota kirjoitan! Blogi täyttää tämän kuun lopussa kaksi vuotta. Olen tosi tyytyväinen, että aloin kirjoittaa. Tai siis jatkoin. Tansaniassa asuessani kirjoitin kirjeitä työstäni siellä ja päiväkirjaa olen kirjoittanut jo vuosia. Blogia kirjoittaessa omasta tekstistään saa myös palautetta.

Olin eilen viimeistä kertaa plastikkakirurgin vastaanotolla. Odotushuoneessa katselin, kun vastaanotolta tuli ulos kauneusleikattuja naisia huulien ja rintojen koosta päätellen. Lääkäri halusi tavata minut vielä, kun on kulunut yli vuosi toisesta leikkauksestani. Kaikki on kunnossa, kuten arvelinkin. Tohtori pahoitteli, ettei elimistöni sietänyt rintaproteesia, eikä minussa ole tarpeeksi rasvaa rinnan tekoon omasta takaa. Tämän herran kanssahan minun piti viime vuonna kiistellä rinnan laajentimen poistosta, koska hänen mielipiteensä on, että kaikki naiset haluavat kunnon rinnat!? Sanoin, etten ole ollenkaan pahoillani, vaan minulle tärkeintä on voida hyvin ja pystyä urheilemaan. Kerroin hänelle sunnuntain puolimaratonista. Hyvästellessämme sanoin toivovani, etten enää tarvitse hänen palvelujaan. Minulla on ihan tarpeeksi onkologissa ja gynekologissa ja omalääkärillä pitää käydä uusimassa reseptejä. Olen siis jo päässyt eroon infektiotautilääkäristä ja plastikkakirurgista. Hyvää kansainvälistä naistenpäivää kaikille sisarille!