Huomaan taas kerran olevani hyvin suomalainen, kun olen sitä mieltä, että suomalainen rauhallinen tapa järjestää hautajaisia tuntuu paremmalta kuin espanjalainen tapa saattaa vainaja haudan lepoon vuorokauden kuluessa. Meillä on isäni hautajaisiin aikaa vielä parisen viikkoa ja vaikka käytämme hautaustoimistoa apuna tekemistä riittää siltikin. On osa suruprosessia saada tehdä asioita rauhassa. Olimme jo vanhan perinteen mukaan saattamassa isääni hoitolaitoksesta ruumishuoneelle siten, että ajoimme ruumisauton perässä kodin kautta. Ruumishuoneella arkku avattiin ja saimme jättää jäähyväiset ja kuuntelimme kuolinkellojen soittoa. Lehdessä oli kuolinilmoitus ja nyt valmistelemme hautajaispäivän ohjelmaa. Pappi ja kanttori on tavattu, ruoat valittu pitopalvelusta, vaatteet hankittu ja ohjelma muotoutumassa. Kuolemantapaukseen liittyvä byrokratiakin pyörii. Pankissa on käyty ihmettelemässä tilien sulkeutumista,valtakirjoja allekirjoitettu, perunkirjoittaja tilattu jne. Olemme myös saaneet vastaanottaa paljon osanottoja, puheluita, kukkia, vierailuja. Se tuntuu hyvältä.

Espanjassa kuolemantapauksen jälkeen vainaja viedään tanatorioon, joka käännetään suomeksi "tilaksi jonne vainaja viedään ruumiinvalvojaisten ajaksi". Se on yksityinen yritys, jonne omaiset kokoontuvat heti kuoleman jälkeen. Sieltä vuokrataan sali, jossa vainaja makaa kukkien keskellä ja omaiset ottavat vastaan ystäviä ja heidän surunvalittelujaan. Rakennuksessa on myös ravintola, jossa voi välillä käydä syömässä. Omaiset saattavat viipyä vainajan vierellä koko yönkin, sillä hautajaiset ovat normaalisti heti seuraavana päivänä. Kirkollisissa hautajaisissa voi olla pappi paikalla tai sitten ainoastaan joku omainen saattaa muistella vainajan elämää. Varsinkin kaupungeissa ruumiin tuhkaaminen on yleisin tapa ja tuhka sijoitetaan "nichoon", joka on kuin kaappi hautausmaan seinässä. Vainajan muistoksi voidaan järjestää ns. kuolinmessu, joka on yleensä vasta viikkojen päästä kuolemasta ja hautauksesta.

Ylihuomenna tulee kuluneeksi kolme kuukautta jälkimmäisestä rintaleikkauksestani ja on taas aika laittaa Zoladex-implantti vatsanahkaan. Syön huhtikuun loppuun asti neljän antibiootin valmistetta tuberkuloosiin ja sitten hoito onneksi hieman kevenee kahden antibiootin valmisteeseen. Väsymys on pysyvä seuralaiseni tällä lääkemäärällä. Hautajaisten jälkeen palaan taas Espanjaan ja äitini tulee kanssamme muutamaksi viikoksi vähän vaihtamaan maisemaa.